Voi tehdä mitä vain, kunhan muistaa teeman : nuorten ajatuksia toivorikkaammista tulevaisuuksista nykytaiteen keinoin

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, miten saada nuorten omia ajatuksia esiin toivorikkaampien tulevaisuuksien teemasta. Tehtävänä on kehittää taideperustaisen toimintatutkimuksen keinoin työpajaa, jossa hyödynnetään nykytaiteen menetelmistä teemallista työskentelyä, moniaistista kokemista ja nykytaide-esimerkkejä oman työskentelyn lähtökohtana. Keskeistä työpajan kehittämisessä on löytää keinoja osallistujien kriittisen ajattelun tukemiseen ja oman ajattelun sanallistamiseen. Tavoitteena on luoda menetelmä, jonka avulla nuoret voivat pohtia omia toivon näkymiään ryhmän kanssa vuorovaikutuksessa ekososiaalisen sivistyksen, posthumanismin ja empatian viitekehyksessä. Tavoitteena on myös lisätä toimijuuden kokemusta.

Taideperustaisen toimintatutkimukseni aineisto on reflektioaineistoa, jonka avulla menetelmää kehitettiin jo prosessin aikana. Tutkimuksessa oli kolme sykliä: esitutkimus Lyseonpuiston lukiossa teemapäivänä sekä kaksi varsinaista työpajaa, joista ensimmäinen Luontoliiton leirillä Bengtsårissa ja toinen Rovaniemen kuvataidekoululla. Osallistujat olivat 12–16-vuotiaita. Tutkimuksessa työpajaa kehitettiin jo prosessin aikana käytyjen keskusteluiden, palautekyselyiden ja havaintopäiväkirjani avulla. Taiteellista aineistoa syntyi moniaistisen tehtävän, valokuvauksen ja visuaalisten toivorikkaampien tarinoiden kautta. Näissä nuoret nostavat esiin omaa kokemustaan ympäristön tilasta ja havaintoja ympäröivästä maailmasta. Omia ajatuksia toivorikkaammasta tulevaisuudesta tuotiin esiin yhteisissä keskusteluissa ja kirjallisissa kyselyissä. Tutkielmani kautta syntyi uusia toimintamalleja taidetyön suunnitteluun ja oman prosessin sanallistamiseen niin osallistujille kuin minulle opettajana.

In my thesis, I explore how to get young people to express their own ideas on the theme of a more hopeful future. The task is to develop a workshop based on art-based action research, using contemporary art methods such as thematic work, multi-sensory experience, and contemporary art examples as a starting point. A key element in the development of the workshop is to find ways to support the participants' critical thinking and to articulate their own thinking. The aim is to create a method that allows young people to reflect on their own perspectives of hope in interaction with the group within a framework of ecosocial civilisation, posthumanism and empathy, and to increase the experience of agency.

The data for my art-based action research is reflective data, which was used to develop the method during the process. The study consisted of three cycles: a pre-study at Lyseonpuisto high school as a theme day and two actual workshops, the first at the Finnish Nature Association's camp in Bengtsår and the second at the Rovaniemi art school for kids. The participants were aged between 12 and 16. In the research, the workshop was developed through discussions already held during the process, feedback questionnaires and my observation diary. Artistic material was generated through a multi-sensory task, photography, and visual hopeful stories. In these, young people highlight their own experience of the state of the environment and their perceptions of the world around them. Their own ideas for a more hopeful future were expressed through collective discussions and written questionnaires. Through my research, new approaches to planning artwork and verbalizing own process emerged, both for the participants and for me as a teacher.