Nuorten kokema häirintä sosiaalisessa mediassa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli tuottaa tietoa sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta häirinnästä, ja häirintää kokeneista nuorista, sekä mahdollisuuksista ehkäistä häirintää nuoriso- ja sosiaalityön toimesta. Tutkimus toteutettiin abduktiivisena dokumenttianalyysina häirintää ehkäisevän Sua varten somessa -hankkeen tuottamasta aineistosta, joka sisälsi tietoja yhden vuoden aikajaksolla tapahtuneista keskusteluista hankkeen työntekijöiden ja häirintää kokeneiden nuorten välillä. Aineiston analyysimetodina käytettiin dokumenttianalyysia, jossa tarkasteltiin aineistossa esiintyviä toistuvia teemoja ja aiemman tutkimuksen perusteella valittuja tekijöitä liittyen häirintään ja häirintää kokeneisiin nuoriin. Valikoiduista teemoista laskettiin frekvenssejä ja prosenttiosuuksia, joiden perusteella tehtiin johtopäätöksiä siitä, millaista häirintää sosiaalisessa mediassa tapahtuu ja millaiset nuoret joutuvat häirinnän uhriksi. Häirinnän muotoja, sen vaikutuksia ja sitä ennaltaehkäiseviä toimia kartoitettiin tutkimuskirjallisuudesta, ja lopuksi aineiston analyysin tuloksia tarkasteltiin aiemman tutkimustiedon pohjalta.

Tutkimusten mukaan verkossa tapahtuva häirintä sisältää eri muotoja, kuten kiusaamista, seksuaalista häirintää ja groomingia. Verkossa tapahtuva häirintä kohdistuu pääasiassa tyttöihin ja naisiin, ja sosiaalinen media on yksi suurimpia alustoja, jolla häirintää verkossa tapahtuu. Häirinnällä on merkittäviä vaikutuksia nuorten hyvinvointiin, sen on katsottu liittyvän esimerkiksi päihteiden käyttöön ja kohonneeseen itsemurhariskiin. Nuorisotyöllä ja sosiaalityöllä on merkittävä rooli verkkovälitteisen häirinnän ennaltaehkäisyssä, ja tarve nuorten pariin jalkautuvalle nuoriso- ja sosiaalityölle on nostettu esiin useissa tutkimuksissa. Häirinnän ennaltaehkäisyn keinoiksi tutkimuksissa esitetään jalkautuvaa nuorisotyötä, yhteiskunnallista vaikuttamistyötä ja potentiaalisten uhrien kouluttamista. Aineistossa raportoidusta häirinnästä suurin osa oli tapahtunut sosiaalisen median alustoilla, ja suurin osa häirintää raportoineista nuorista oli naispuolisia. Analyysin perusteella sosiaaliseen mediaan jalkautuvalle nuoriso- ja sosiaalityölle on tarvetta, sillä vuoden mittaisella aikavälillä hankkeen työntekijät ovat keskustelleet nuorten kanssa häirintään liittyvistä teemoista 1956 kertaa, ja näistä suurimmassa osassa hankkeen työntekijöiden arvion mukaan nuori on saanut keskustelusta melko paljon tai erittäin paljon apua. Aineiston analyysin perusteella yleisin häirinnän muoto on seksuaalinen häirintä, jota tapahtuu erityisesti sosiaalisen median alustoilla. Eniten häirintää aineistossa ovat kokeneet 9–12-vuotiaat naispuoliset henkilöt, jotka ovat käyttäneet Snapchat-alustaa. Tyypillisin häirinnän muoto on ollut seksuaalista häirintää, joka on liittynyt alastonkuvien pyytämiseen tai vastaanottamiseen. Aineiston analyysin ja aiemman tutkimuksen perusteella yksi keino ennaltaehkäistä häirintää on levittää tietoutta häirinnästä alakouluikäisille nuorille, heidän läheisilleen sekä alakouluikäisten nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille.