| dc.description.abstract | Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä huumorista oppimistilanteissa. Huumorin tärkeyttä koulumaailmassa tuskin voi korostaa liikaa, sillä sen on todettu vaikuttavan positiivisesti esimerkiksi luokan ilmapiiriin, motivaatioon ja oppimiseen. Tosin huumorilla on myös kääntöpuolensa.
Tutkimukseni teoriaosassa tarkastelen huumoria ilmiönä, sen mahdollisuuksia opetuksessa sekä huumorintajun kehittymistä. Lisäksi määrittelen oppimisen käsitteen, perehdyn oppimisteorioihin sekä oppimisen haasteisiin. Nostan esiin aiempia tutkimustuloksia ja aiheeseeni liittyviä teorioita. Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksinä haluan saada tietoa siitä, miten he ymmärtävät huumorin osana koulumaailmaa ja oppimistilanteita. Lisäksi minua kiinnostaa, mitä etuja huumorilla on ja miten sitä voitaisiin hyödyntää oppimistilanteissa.
Tutkimukseni edustaa laadullista tutkimusta. Tutkimusotteeni on fenomenografinen ja aineisto koostuu seitsemän luokanopettajaopiskelijan ryhmähaastattelusta. Muodostin tutkimusaineistosta fenomenografisen analyysin vaiheiden jälkeen kolme pääkategoriaa: hyvä huumori, epäsopiva huumori ja huumorin edut. Tulokset osoittavat, että luokanopettajaopiskelijat käsittivät huumorin lähtökohtaisesti tärkeänä osana koulumaailmaa. Hyvän huumorin koettiin lisäävän yhteenkuuluvuudentunnetta, syventävän ystävyyssuhteita sekä luovan luokkahuoneeseen turvallisempaa ja vapaampaa ilmapiiriä. Tutkimushenkilöiden mukaan huumori voi helpottaa myös haastavista tilanteista selviämistä ja tukea opettajan jaksamista. Epäsopivaksi huumoriksi he kokivat yksilöön kohdistuvan, loukkaavan tai kiusaamisen rajapintaa koettelevan vitsailun. Tutkimushenkilöt näkivät opettajan huumorinkäytön oppimistilanteissa suotavaksi etenkin silloin, kun se sopii käyttäjänsä persoonaan. Johtopäätöksenä totean, että hyvän huumorin merkitys hyvinvoinnin ja luokkahengen eteen on hyvä tiedostaa ja se vaatii myös opettajien täydennyskoulutusta. | - |
