Yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana maahan tulleet nuoret : haastattelututkimus kummiperheiden kokemuksista

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen kummiperheiden kokemuksia Helsingin Diakonissalaitoksen mahdollistamasta kummiperhetoiminnasta, jonka kohteena on yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana maahan tulleet nuoret. Diakonissalaitoksen mahdollistama kummiperhetoiminta poikkeaa tavanomaisesta järjestövetoisesta läheisapuna tarjottavasta vapaaehtoistoiminnasta siinä, että vapaaehtoisia ei kouluteta, perehdytetä, seurata, tai muutenkaan johdeta, eikä kirjattuja toimintaperiaatteita ole. Sen sijaan kummiperheille annetaan vapaus toimia kumminuoren kanssa itsenäisesti ja itselleen parhaaksi kokemallaan tavalla. Toiminnan ytimessä on avoimuus, luottamus ja pitkäjänteisyys. Tämän tutkielman keskeinen tavoite on ymmärtää, miten toimintaa harjoittavat vapaaehtoiset kummiperheet kokevat toiminnan toteuttamisen ja mielekkyyden omasta näkökulmastaan.

Tutkimusaineisto on koottu haastattelemalla kuutta kummiperhettä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Tutkielma osallistuu vapaaehtoistoiminnasta Suomessa käytyyn tutkimuskeskusteluun.

Tutkimusten tuloksista käy ilmi, että kummiperheet kokeva kummina toimimisen itselleen erittäin merkitykselliseksi sekä henkilökohtaisella, että yhteiskunnallisella tasolla. Vahvimpina motivaatiotekijöinä näkyvät toimintamuotojen palkitsevuus ja emotionaaliset palkinnot. Ts. kummiperheiden vapaus toimia kumminuorten kanssa itsenäisesti ja itselleen parhaaksi kokemallaan tavalla osoittautui toimivan nuoren kotoutumisen näkökulmasta, mutta huomattavan hyvin myös perheen kotoilun näkökulmasta, sillä vapaaehtoistoimintaa voi harjoittaa koko perheen kesken kotoa käsin, jolloin perhearki ei toiminnasta kärsi. Lisäksi oli huomattavaa, että puuttuva organisaatiolähtöisyys on mahdollistanut vastavuoroisen luottamuksen ja aidon kiintymyksen kummiperheen ja kumminuoren välille, jossa kummin rooli ei ole auttaja ja kumminuoren rooli autettava, vaan pikemminkin kumminuori on tullut osaksi perhettä.

Jatkotutkimusta voisi tehdä vertailevan tutkimuksen muodossa toisen kummiperhetoimintaa tarjoavan organisaation kummiperheille, jotka on koulutettu vapaaehtoistoimintaan. Tätä tutkielmaa voisi myös haastaa tutkimalla organisatorisesti toimivan järjestön vapaaehtoisten motivaatioteemoja ja niiden painotuksia saamisen ja antamisen suhteen Yangin vapaaehtoisuuden timanttimallia hyväksikäyttäen.