Syyteneuvottelun soveltuvuus järjestäytyneeseen talousrikollisuuteen
Tahvanainen, Eeva-Maria (2024)
Tahvanainen, Eeva-Maria
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062658848
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062658848
Tiivistelmä
Kansallinen lainsäädäntömme uudistui vuonna 2015, kun Suomen oikeusjärjestykseen aikaisemmin kuulumatonta syyteneuvottelumenettelyä koskeva lainsäädäntö astui voimaan. Samana vuonna myös järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaan sääntelyyn tehtiin uudistuksia, kun rikoslain ennestään melko epäyhtenäistä sääntelyä pyrittiin kehittämään niin sanotulla yhtenäistämisuudistuksella. Lakiuudistuksessa omaksuttiin järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva määritelmäsäännös, joka liittyy nyt kiinteästi osana järjestäytynyttä rikollisuutta tehtyjen rikosten koventamisperusteen soveltamisedellytyksiin.
Lakiuudistukset ja -muutokset ovat tuoneet oikeudenkäytössä esiin ongelmia, joita ei kaikkia osattu lakia säädettäessä ottaa huomioon. Tässä tutkimuksessa analysoidaan syyteneuvottelumenettelyn soveltuvuutta osana järjestäytynyttä rikollisuutta tehtyihin talousrikoksiin ja pohditaan, onko uutta menettelytapaa jopa mahdollista käyttää hyväksi rikosvastuun lieventämiseksi tai välttämiseksi kokonaan. Lainvalmistelutöissä järjestäytynyttä rikollisuutta ei nimenomaisesti ole rajattu syyteneuvottelun soveltamisalan ulkopuolelle, joten vastausta kysymykseen on haettu lainopin metodilla oikeuslähdeopin mukaisesti, ja esitetty de lege ferenda -suosituksia erityisesti syyteneuvottelujärjestelmän kehittämiseksi.
Tutkielmassa tehdyt johtopäätökset edellyttivät syyteneuvottelun tausta-ajatusten ja edellytysten tarkastelua sekä järjestäytyneen rikollisryhmän oikeudellisesti sitovan määritelmän analysointia. Tutkimuksessa on de lege ferenda -näkökulmasta esitetty, voisiko ensinnäkin syyteneuvottelussa annettu tunnustus olla sitova ja toiseksi, voisiko syyteneuvottelumenettelyn soveltamisalaa rajoittaa niin, ettei osana järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa tehdyt rikoskokonaisuudet soveltuisi menettelyn piiriin. Tutkimuksessa on lisäksi pohdittu kruununtodistajajärjestelmän käyttöönoton mahdollisuutta suomalaisessa oikeusjärjestyksessä koskien nimenomaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa.
Lakiuudistukset ja -muutokset ovat tuoneet oikeudenkäytössä esiin ongelmia, joita ei kaikkia osattu lakia säädettäessä ottaa huomioon. Tässä tutkimuksessa analysoidaan syyteneuvottelumenettelyn soveltuvuutta osana järjestäytynyttä rikollisuutta tehtyihin talousrikoksiin ja pohditaan, onko uutta menettelytapaa jopa mahdollista käyttää hyväksi rikosvastuun lieventämiseksi tai välttämiseksi kokonaan. Lainvalmistelutöissä järjestäytynyttä rikollisuutta ei nimenomaisesti ole rajattu syyteneuvottelun soveltamisalan ulkopuolelle, joten vastausta kysymykseen on haettu lainopin metodilla oikeuslähdeopin mukaisesti, ja esitetty de lege ferenda -suosituksia erityisesti syyteneuvottelujärjestelmän kehittämiseksi.
Tutkielmassa tehdyt johtopäätökset edellyttivät syyteneuvottelun tausta-ajatusten ja edellytysten tarkastelua sekä järjestäytyneen rikollisryhmän oikeudellisesti sitovan määritelmän analysointia. Tutkimuksessa on de lege ferenda -näkökulmasta esitetty, voisiko ensinnäkin syyteneuvottelussa annettu tunnustus olla sitova ja toiseksi, voisiko syyteneuvottelumenettelyn soveltamisalaa rajoittaa niin, ettei osana järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa tehdyt rikoskokonaisuudet soveltuisi menettelyn piiriin. Tutkimuksessa on lisäksi pohdittu kruununtodistajajärjestelmän käyttöönoton mahdollisuutta suomalaisessa oikeusjärjestyksessä koskien nimenomaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4671]