Määräaikainen työsopimus muun yrityksen toiminnan ja suoritettavan työn perusteella

Abstract

Tässä lainopillisessa tutkielmassa tarkastellaan määräaikaisia työsopimuksia työmarkkinoiden tarpeiden perusteella. Työsopimuslain 1 luvun 3 § toisen momentin mukaan ” Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.”

Hallituksen esityksen mukaan vanhan 70-luvun TSL:n perusteet eli 1) työn luonne, 2) sijaisuus, 3) harjoittelu tai muu näihin rinnastettava syy sekä 4) muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste toimivat edelleen tulkintaa ohjaavina apukeinoina, kun määräaikaisuuden perustetta arvioidaan. Tämän enempää ei asiaa olla avattu laissa taikka valmisteluaineistoissa.

KKO:n, TT taikka hovioikeuden käytännöstä seuraa, että määräaikainen sopimus on mahdollista tehdä ensinnäkin rahoituksen perusteella. Tällöin rahoituksen tulee olla ulkopuolista ja työsuhteen on tosiasiassa perustuttava sen saantiin. Toiseksi perusteena oikeuskäytännön mukaan voi toimia toiminnan muutos. Tällöin työsopimuksen on tosiasiallisesti perustuttava suunniteltuun muutokseen, josta on seurattava oletettua työn vähenemistä tiedossa olevana ajankohtana. Vuokratyössä määräaikaisuuden perustetta arvioidaan suhteessa tehtyyn työhön ja vuokrayrityksen kykyyn työllistää työntekijä toimeksiannon päätyttyä. Kelpoisuuden puute toimii määräaikaisuuden perusteena silloin, kun kelpoisuus on säädetty lailla taikka asetukselle, ollen työnantajan päätäntävallan ulkopuolella. Eritysstatuksen ei voida itsessään katsoa synnyttävän määräaikaisuuden perustetta mutta välillisesti voisi tulkita tällaisen määräaikaisuuden olevan mahdollinen.

Kaikissa tapauksissa määräaikaisuuden on kuitenkin perustuttava objektiiviseen seikkaan, joka liittyy suoritettavaan työsuhteeseen.