”Vahvan kansallisen puolustuskyvyn ja Nato-jäsenyyden yhdistelmä olisi uskottava turvallisuusratkaisu” : Nato-Suomi turvallisuuden tuottajana

Abstract

Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastelen Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon. Tutkielmassa perehdyn siihen, millaisia turvallisuuden muotoja Nato-Suomessa tulee tulevaisuudessa olemaan. Tutkielmallani annan oman panokseni keskusteluun siitä, millainen Nato-maa Suomesta tulee. Vastaan tutkimuskysymykseeni, millaista turvallisuutta Nato-Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sisältää?

Aineistoni on hallituksen esitys eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi. Lähestyn aineistoani laadullisen sisällönanalyysin kautta. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu turvallisuustutkimuksen sekä turvallistamisen teorian ympärille.

Tutkimuksessani muodostin kaksi tulosta, liittoutuminen ja militarisaatio. Liittoutuminen on suurin ulko-, turvallisuus- sekä puolustuspoliittinen linjanmuutos Suomen tähänastisessa historiassa. Liittoutumisessa keskeistä on sotilaallisen liittoutumisen korostaminen, yhteisten arvojen korostaminen liittolaisen kanssa ja maan lainsäädännön sopeuttaminen Pohjois-Atlantin sopimuksen ja liiton aiempaan toimintaan sekä sitoutuminen noudattamaan Pohjois-Atlantin sopimuksen artikloja.

Toinen tulokseni on militarisaatio. Nato-Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sisältää militaristista turvallisuutta, jolla tarkoitetaan yhteiskunnan ja sen turvallisuuden militarisoitumista. Militarisaatio näkyy yhteiskunnassa sen vaikutuksella talouteen, kansalaisten ajatuksiin ja mielipiteisiin sekä valmiudella muokata kansallista lainsäädäntöä. Militarisaatio vaikuttaa siihen, miten turvallisuudesta puhutaan yhteiskunnan eri sektoreilla ja näkyy esimerkiksi muuttuneena suhtautumisena joukkotuhonta-aseisiin.