Lapsiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan katkaisuun ja ehkäisyyn tarkoitettujen menetelmien vaikuttavuus sosiaalityössä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia menetelmiä sosiaalityöntekijällä on käytettävissään puututtaessa lapsiin kohdistuvaan lähisuhdeväkivaltaan tai lähisuhdeväkivallan uhkaan, jotta niin lapsi kuin väkivaltaa tekevä vanhempikin tulisivat autetuiksi. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, mitkä menetelmät ovat vaikuttavimpia ja mihin vaikuttavuus perustuu.

Lapsiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on yleistä, mutta tutkimuksissa on noussut esille haasteet sen tunnistamisessa sekä siihen puuttumisessa sosiaalityössä. Lähisuhdeväkivallalla on vaikutuksia lapsen kasvuun ja kehitykseen, mutta myös yhteiskunnallisia vaikutuksia. Erilaisilla psykososiaalisilla menetelmillä on mahdollista puuttua lähisuhdeväkivaltaan. Sosiaalityön tieteenalalla interventioiden vaikuttavuutta ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu, vaikka sosiaalityön menetelmien tulisi perustua näyttöön.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa oli lähisuhdeväkivallan käsite sekä sosiaalityön vaikuttavuus. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, johon valikoitui 14 eri tutkimusartikkelia. Artikkelit olivat pääasiassa kansainvälisiä artikkeleita ja ne käsittelivät yhteensä 10 eri interventiomenetelmää.

Tutkimustulosten mukaan sosiaalityöntekijällä on mahdollisuus käyttää useita eri menetelmiä lähisuhdeväkivallan katkaisuun ja ehkäisyyn. Menetelmät voidaan luokitella lapsen ja vanhemman yhdessä työskentelyyn perustuviksi, vanhemman kanssa työskentelyyn perustuviksi tai koko väestölle suunnatuiksi menetelmiksi. Vaikuttavimmiksi menetelmiksi lähisuhdeväkivallan katkaisuun osoittautui lapsen ja vanhemman yhdessä työskentelyyn perustuvat menetelmät. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi Ihmeelliset Vuodet -vanhemmuusryhmä sekä Lapsen kaltoinkohtelun katkaisu -malli, jotka molemmat ovat Suomessa käytössä. Menetelmien vaikuttavuuden osatekijät voidaan jakaa ohjelmaan, osallistujiin ja ryhmän ohjaajiin liittyviin tekijöihin.

Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että lapsen kaltoinkohteluun voidaan sosiaalityössä puuttua erityisesti lapsille ja vanhemmille suunnattujen menetelmien kautta. Vaikuttavuustutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää, erityisesti pidempiaikaista seuranta vaikutusten pysyvyydestä. Suomessa näyttöön perustuvia menetelmiä olisi mahdollista implementoida lisää.