Poliisi aina poliisi : poliisin tekemäksi epäiltyjen rikosten tutkinta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on esitutkintalain 2 luvun 4 §:ssä säädettyjä erityisiä tutkintamenetelmiä tarkempi tutkiminen sekä erityisesti siitä näkökulmasta, milloin syyttäjä voi ottaa tutkinnanjohtajuuden, kun poliisimiehen epäillyksi tekemä rikos on tapahtunut muussa yhteydessä kuin virantoimituksessa. Tämän lisäksi tutkielmassa on tutkittu sitä, kuinka paljon vapaa-aikaa koskevia poliisirikosilmoituksia on ja onko olemassa oikeudellisia keinoja, jolla voidaan ehkäistä toistuvasti samasta asiasta uusia ilmoituksia tekevien henkilöiden toimintaa. Tutkimuksen tarkoituksena on myös valottaa suomalaista poliisirikostutkintaa ja sitä, miten prosessi toimii. Tutkimuksen tekemisessä on käytetty tutkimusmenetelminä sanamuodonmukaisen tulkinnan lisäksi myös tavoitteellista tulkintaa ja empiiristä oikeustutkimusta.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on ollut se, että syyttäjä voi toimia tutkinnanjohtajana vapaa-aikaa koskevassa rikosepäilyssä silloin, kun rikoksen vakavuus tai asian laatu sitä edellyttävät. Hallituksen esityksessä on mainittu esimerkinomainen lista siitä, missä tilanteissa syyttäjä voi toimia tutkinnanjohtajana vapaa-aikaa koskevissa rikosepäilyissä ja listaus ei ole poissulkeva vaan arvioitaessa syyttäjän tutkinnanjohtajuutta käytetään tapauskohtaista harkintaa. Mikäli poliisimiehen tekemä rikos on rikoksen vakavuuden tai asian laadun vuoksi sellainen, että se vaarantaa kansalaisten luottamuksen poliisiin, on syyttäjän tutkinnanjohtajuuden vähintään painavat perusteet.

Tässä tutkimuksessa ei kyetty selvittämään sitä, onko vapaa-aikaa koskevia rikosepäilyjä paljon vai vähän. Asiasta ei ole tilastotutkimusta ja saatavilla olevat tilastot ohjaavat erilaiseen suuntaan. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että vapaa-aikaa koskevia rikosepäilyjä on tavanomaisesti eivätkä ne ole poikkeuksellisia.

Oikeussuojakeinot, joilla voidaan estää, toistuvasti samasta asiasta ilmoituksia tekevien henkilöiden toimintaa ovat tällä hetkellä heikot. Yksittäinen poliisimies joutuu itse tekemään rikosilmoitukset, mikäli kokee, että ilmoituksen tekijä on syyllistynyt rikokseen. Oikeussuojakeinoksi tulevaisuudessa voisi olla maalittamisen kriminalisointi, organisaatiolle mahdollisuus tehdä rikosilmoitus virkamiehen puolesta, kun maalittaminen on alkanut jonkinlaisen virkatehtävän yhteydessä ja mahdollisesti rikosilmoitusten tekemiseen vaadittava jonkinlainen määrämuoto. Lainsäädännössä näitten uudistusten osalta on toki huomioitava se, että perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen edelleen säilyy ja kansalaisilla on edelleen mahdollisuus kritisoida virkamiesten toimintaa.