Näkökulmia alaikäisenä yksin maahan tulleiden kotoutumiseen ja kotouttamiseen perheryhmäkodeissa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tutkimustehtävänä oli tuottaa tietoa yksin alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden kotoutumisesta ja kotouttamisen edistämisestä perheryhmäkodeissa. Tutkimustani perustelee sen ajattomuus: lapsipakolaisuus on maailmanlaajuinen jatkuva ilmiö, jonka määrä on kasvanut kaikissa turvapaikkajärjestelmän omaavissa maissa. Toisaalta paikalliseen kotouttamistyöhön vaikuttavat ajankohtaisesti globaalien tapahtumien lisäksi rakenteelliset organisaatiomuutokset, kotoutumislain muutokset ja muuttuva kansallinen maahanmuuttopolitiikka. Tutkimuskysymykseni oli: Mitkä tekijät edistävät tai haastavat yksin alaikäisenä maahan tulleiden lasten ja nuorten kotoutumista ja kotouttamista?

Tutkielmani oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Teoreettisena taustana ja tulosten analyysin syventämisessä käytin Friedrich Heckmannin (2006) kotoutumisen jaottelua neljään ulottuvuuteen, joita ovat rakenteellinen, kulttuurinen, vuorovaikutuksellinen ja identifioiva kotoutuminen. Aineisto hankittiin pääasiassa systemaattisella tietokantahaulla, jota määrittivät sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Tutkimusaineisto koostui kotimaisista ja kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista sekä asiantuntija- ja julkisorganisaatioiden tutkimusraporteista (n=24). Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan teemoittelevan sisällönanalyysin keinoin.

Analyysissa muodostetut neljä pääteemaa ovat: sosiaaliset suhteet ja kotoutuminen, kotoutuminen yhteiskunnan rakenteissa, yhteiskunnan asenneympäristö ja kulttuurinen kotoutuminen. Tulosten mukaan yksin alaikäisenä maahan tulleiden kotoutumista ja kotouttamista edistävät ja haastavat tekijät kohdentuvat sosiaalisiin suhteisiin, joissa erityisyyksinä ovat perheettömyys ja transnationaaliset perhesuhteet, vertaissuhteiden institutionaalinen luonne sekä hauraat suhteet kantaväestöön. Suhteissa ammattilaisiin ja muihin viranomaisiin korostuvat ammatillisuuden rajat ja luottamussuhteiden hidas rakentuminen, mutta myös tuki ja kulttuuritulkkaus yksin tulleiden ja uuden yhteiskunnan välillä. Yhteiskunnan rakenteissa kotoutumiseen vaikuttavat haasteet paikantuvat eriyttäviin asumisjärjestelyihin, kantaväestöstä eriytyneisiin koulutuspolkuihin, sosiaali- ja terveyspalveluiden erityispalveluiden saatavuuden haasteisiin sekä yhteiskunnan poliittisasenteellisiin ilmiöihin. Yksin tulleet elävät kulttuurien ristipaineessa, jossa hyvää kotoutumista ei vielä takaa uuden maan kielen oppiminen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kotoutumisen ulottuvuudet näyttäytyvät limittäisinä. Rakenteellinen ja kulttuurinen kotoutuminen ovat symbioosissa vuorovaikutuksellisen kotoutumisen kanssa ja asumisyksiköt näyttäytyvät alustoina sosiaalisten suhteiden ja verkostojen muodostumiselle.