Osinkojen lähdeverotukseen liittyvä dividend stripping : tutkimuksena puuttumismallien tarkastelu
Haapasalo, Simo (2024)
Haapasalo, Simo
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024080163216
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024080163216
Tiivistelmä
Lainopillisen tutkimuksen tarkoituksena on tutkia dividend stripping -järjestelyn toteuttamista, olemassa olevia puuttumismalleja sekä sääntelyn kehittämismahdollisuuksia. Verovelvollisella on lähtökohtaisesti täysi oikeus järjestellä omaan talouteensa vaikuttavat tekijät haluamallaan tavalla, mikä ilmenee vapautena valita veroseuraamuksien osalta taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Tosin epäonnistunutta veron minimointia voidaan luonnehtia veron kiertämiseksi, kansainvälisessä verosopimuskontekstissa taas verosopimusten väärinkäyttämiseksi.
Verotuksella on pitkään ollut sopeutumishaasteita tilanteisiin, joissa oikeudellisen ja taloudellisen omistuksen välillä on jännite. Tätä jännitettä kuvastavat osakelainauksella toteutettavat dividend stripping -järjestelyt, joissa osakkeet siirretään tilapäisesti osingonmaksun ajaksi lievemmin verotetulla taholle, osapuolten tarkoituksena hyötyä edullisemmasta verosopimusmääräyksestä.
Puuttumismallin valitseminen riippuu siitä, kohdistuuko järjestely EU-oikeuteen perustuvaan etuun vai verosopimusoikeuden alaiseen verosopimusmääräykseen. Tutkielmassa havaitaan EU:n oikeuden väärinkäytön kiellon periaatteen olevan ehdoton sääntömäinen periaate, jota ei kuitenkaan voitane vielä soveltaa dividend stripping -järjestelyihin, sillä järjestelyissä on tyypillisesti ollut kysymys verosopimusten väärinkäytöstä.
Verosopimusoikeudessa väärinkäyttöön tulisi puuttua ensisijaisesti verosopimusten väärinkäytön vastaisella PPT-määräyksellä ja se tulisi nähdä verosopimusten eräänlaisena soveltamisedellytyksenä, vaikka tosiasiallisen edunsaajan käsite on perinteisesti käytetyin keino puuttua verosopimusten väärinkäyttöön. Vaikkakaan käsitteen tulkintavalle ei vallitse oikeuskirjallisuudessa yhteisymmärrystä, tulee sen soveltumisen tarkastelu tosiasiassa ensimmäisenä kyseeseen dividend stripping -järjestelyjen osalta. Kansallisen yleisen veronkiertosäännöksen soveltamisen mahdollisuus on tietyin kriteerein mahdollista, mutta on käytännössä hyvin rajattua.
Suomessa toteutettu TRACE-menettelyn käyttöönotto on vahvistanut käsitystä siitä, että maksajilla ja rekisteröidyillä säilyttäjillä on todellisia haasteita osingonsaajien tunnistamisessa. Euroopan unionin uuden direktiiviehdotuksen (FASTER) tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja nopeuttaa lähdeverotusmenettelyä EU:n alueella ja vaikkakin ehdotus sisältää hyödyllistä sääntelyä, sisältyy siihen monitulkintaisia käsitteitä. Tutkielmassa havaitaan, että FASTER-direktiivi laajentanee tulevaisuudessa EU:n oikeuden väärinkäytön kiellon periaatteen soveltamismahdollisuuksia myös dividend stripping -järjestelyihin.
Verotuksella on pitkään ollut sopeutumishaasteita tilanteisiin, joissa oikeudellisen ja taloudellisen omistuksen välillä on jännite. Tätä jännitettä kuvastavat osakelainauksella toteutettavat dividend stripping -järjestelyt, joissa osakkeet siirretään tilapäisesti osingonmaksun ajaksi lievemmin verotetulla taholle, osapuolten tarkoituksena hyötyä edullisemmasta verosopimusmääräyksestä.
Puuttumismallin valitseminen riippuu siitä, kohdistuuko järjestely EU-oikeuteen perustuvaan etuun vai verosopimusoikeuden alaiseen verosopimusmääräykseen. Tutkielmassa havaitaan EU:n oikeuden väärinkäytön kiellon periaatteen olevan ehdoton sääntömäinen periaate, jota ei kuitenkaan voitane vielä soveltaa dividend stripping -järjestelyihin, sillä järjestelyissä on tyypillisesti ollut kysymys verosopimusten väärinkäytöstä.
Verosopimusoikeudessa väärinkäyttöön tulisi puuttua ensisijaisesti verosopimusten väärinkäytön vastaisella PPT-määräyksellä ja se tulisi nähdä verosopimusten eräänlaisena soveltamisedellytyksenä, vaikka tosiasiallisen edunsaajan käsite on perinteisesti käytetyin keino puuttua verosopimusten väärinkäyttöön. Vaikkakaan käsitteen tulkintavalle ei vallitse oikeuskirjallisuudessa yhteisymmärrystä, tulee sen soveltumisen tarkastelu tosiasiassa ensimmäisenä kyseeseen dividend stripping -järjestelyjen osalta. Kansallisen yleisen veronkiertosäännöksen soveltamisen mahdollisuus on tietyin kriteerein mahdollista, mutta on käytännössä hyvin rajattua.
Suomessa toteutettu TRACE-menettelyn käyttöönotto on vahvistanut käsitystä siitä, että maksajilla ja rekisteröidyillä säilyttäjillä on todellisia haasteita osingonsaajien tunnistamisessa. Euroopan unionin uuden direktiiviehdotuksen (FASTER) tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja nopeuttaa lähdeverotusmenettelyä EU:n alueella ja vaikkakin ehdotus sisältää hyödyllistä sääntelyä, sisältyy siihen monitulkintaisia käsitteitä. Tutkielmassa havaitaan, että FASTER-direktiivi laajentanee tulevaisuudessa EU:n oikeuden väärinkäytön kiellon periaatteen soveltamismahdollisuuksia myös dividend stripping -järjestelyihin.
Kokoelmat
- Pro gradut [4404]