Kilpacheerleadingjoukkueen urheilijoiden ja valmentajien kokemuksia sosiaalisen median käytöstä ja lajisisällöstä
Nikkarinen, Jonna (2024)
Nikkarinen, Jonna
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082065693
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082065693
Tiivistelmä
Cheerleading on näyttävä ja monipuolinen esiintymislaji, joka haastaa urheilijan niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Cheerleadingista ei kuitenkaan juuri ole suomalaisia tutkimuksia. Sosiaalinen media taas on aihe, josta ilmestyy kiihtyvällä tahdilla tutkimuksia eri näkökulmista. Tutkimukseni aihe on ajankohtainen, sillä sosiaalinen media on tällä hetkellä iso osa lajia ja on jopa oletus, että jokainen urheilija ja valmentaja käyttää sosiaalista mediaa.
Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, joka ohjautuu sekä teoriasta että empiriasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu lajin ja siihen kuuluvien ihmisten esittelystä, tutkimushenkilöiden ikävaiheen määrittelystä, johon on liitetty hyvinvoinnin näkökulma, sosiaalisen median määrittelystä tutkimuksen kannalta oleellisella tavalla, sekä käytön ja mielihyvän teoriasta. Aineisto hankittiin kyselylomakkeen avulla, johon jaoin omat linkit valmentajille ja urheilijoille. Aineiston analysoinnissa hyödynsin aineistolähtöistä lähestymistapaa, mutta käytön ja mielihyvän teorian argumentit rytmittävät analyysia. Aineisto koostuu 20:n urheilijan ja 7 valmentajan vastauksista. Tutkimukseni päätavoite oli selvittää, miksi urheilijat ja valmentajat käyttävät sosiaalista mediaa cheerleadingsisällön seuraamiseen, miten urheilijat ja valmentajat kokevat sosiaalisen median roolin kilpacheerleadingissa ja minkälaisia syitä heillä on käyttää sosiaalisen median alustoja ja sisältöjä. Kyselylomakkeen kysymyksien perustana käytin käytön ja mielihyvän teorian argumentteja.
Tulosten mukaan suosituimmat sovellukset cheerleadingsisällön seuraamiseen ovat Instagram ja TikTok. Lisäksi YouTube ja Jodel saivat jonkin verran ääniä. Snapchat taas jakoi ryhmät erilleen: 13/20 urheilijaa ilmoitti käyttävänsä sovellusta cheerleadingsisällön seuraamiseen, kun vain yksi valmentaja ilmoitti samaa. Molemmat ryhmät ilmoittivat henkilökohtaisen kehityksen ja sovelluksen helppokäyttöisyyden syynä alustan valinnassa. Yleinen mielenkiinto cheerleadingsisältöä kohtaan selitti usealla vastanneella sisällön kulutusta. Lisäksi kiinnostus muiden tekemisestä nousi esiin erityisesti urheilijoilla.
Sosiaalisen median hyötyjä ja haittoja cheerleadingiin liittyen uudet ideat ja tiedon jakaminen koettiin hyödyllisenä ja lajia rikastuttavana asiana, joka tuo cheerleadingille näkyvyyttä. Haittapuolissa nousi esiin erityisesti muiden ihmisten käytös sosiaalisessa mediassa muita kohtaan. Suurimmaksi ongelmaksi voidaan tiivistää Jodel, jossa ihmiset voivat kirjoittaa anonyymisti. Haittapuolista huolimatta suurin osa urheilijoista ei vältä sosiaalisen median alustoja, joissa cheerleadingsisältö on negatiivissävytteistä. Yli puolet valmentajista kertoi vastaavien kokemusten vähentävän halua seurata sisältöä tai käyttää sovellusta.
Suurimman osan urheilijoista ja valmentajista mielestä sosiaalinen media kuuluu lajiin tänä päivänä. Kokemus on se, että olisi vaikea kuvitella, ettei se enää kuuluisi lajiin ollenkaan. Yleinen ajatus ryhmien välillä on se, että vaikka haittapuolet epäilyttävätkin, niin sosiaalisesta mediasta koetaan olevan enemmän hyötyä, kuin haittaa lajille.
Urheilijoiden hyvinvointia voisi lisätä sosiaalisen median alustojen käytön lopettaminen, mikäli sisältö ei ole itseä tukevaa ja kehittävää. Koulutukset sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä, sekä nettikiusaamisesta voisivat olla hyödyksi niin urheilijoille, kuin valmentajille ja muille seurojen työntekijöillekin. Jonkinlaisista sosiaalisen median säännöistä ja linjauksista voisi olla apua koko Suomen tasolla. Tutkimukseni antaa kuvan nuorten urheilijoiden sosiaalisen median käytöstä lajissa, vaikka aineisto onkin rajattu yhden seuran yhteen joukkueeseen ja seuran valmentajiin. On mahdollista, että toisella puolella Suomea tulokset olisivat vähän erilaiset, mutta uskon, että pääasiassa tulokset olisivat samaa luokkaa. Yleistettävyyteen laadullinen tutkimukseni ei kuitenkaan ole missään vaiheessa pyrkinyt.
Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, joka ohjautuu sekä teoriasta että empiriasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu lajin ja siihen kuuluvien ihmisten esittelystä, tutkimushenkilöiden ikävaiheen määrittelystä, johon on liitetty hyvinvoinnin näkökulma, sosiaalisen median määrittelystä tutkimuksen kannalta oleellisella tavalla, sekä käytön ja mielihyvän teoriasta. Aineisto hankittiin kyselylomakkeen avulla, johon jaoin omat linkit valmentajille ja urheilijoille. Aineiston analysoinnissa hyödynsin aineistolähtöistä lähestymistapaa, mutta käytön ja mielihyvän teorian argumentit rytmittävät analyysia. Aineisto koostuu 20:n urheilijan ja 7 valmentajan vastauksista. Tutkimukseni päätavoite oli selvittää, miksi urheilijat ja valmentajat käyttävät sosiaalista mediaa cheerleadingsisällön seuraamiseen, miten urheilijat ja valmentajat kokevat sosiaalisen median roolin kilpacheerleadingissa ja minkälaisia syitä heillä on käyttää sosiaalisen median alustoja ja sisältöjä. Kyselylomakkeen kysymyksien perustana käytin käytön ja mielihyvän teorian argumentteja.
Tulosten mukaan suosituimmat sovellukset cheerleadingsisällön seuraamiseen ovat Instagram ja TikTok. Lisäksi YouTube ja Jodel saivat jonkin verran ääniä. Snapchat taas jakoi ryhmät erilleen: 13/20 urheilijaa ilmoitti käyttävänsä sovellusta cheerleadingsisällön seuraamiseen, kun vain yksi valmentaja ilmoitti samaa. Molemmat ryhmät ilmoittivat henkilökohtaisen kehityksen ja sovelluksen helppokäyttöisyyden syynä alustan valinnassa. Yleinen mielenkiinto cheerleadingsisältöä kohtaan selitti usealla vastanneella sisällön kulutusta. Lisäksi kiinnostus muiden tekemisestä nousi esiin erityisesti urheilijoilla.
Sosiaalisen median hyötyjä ja haittoja cheerleadingiin liittyen uudet ideat ja tiedon jakaminen koettiin hyödyllisenä ja lajia rikastuttavana asiana, joka tuo cheerleadingille näkyvyyttä. Haittapuolissa nousi esiin erityisesti muiden ihmisten käytös sosiaalisessa mediassa muita kohtaan. Suurimmaksi ongelmaksi voidaan tiivistää Jodel, jossa ihmiset voivat kirjoittaa anonyymisti. Haittapuolista huolimatta suurin osa urheilijoista ei vältä sosiaalisen median alustoja, joissa cheerleadingsisältö on negatiivissävytteistä. Yli puolet valmentajista kertoi vastaavien kokemusten vähentävän halua seurata sisältöä tai käyttää sovellusta.
Suurimman osan urheilijoista ja valmentajista mielestä sosiaalinen media kuuluu lajiin tänä päivänä. Kokemus on se, että olisi vaikea kuvitella, ettei se enää kuuluisi lajiin ollenkaan. Yleinen ajatus ryhmien välillä on se, että vaikka haittapuolet epäilyttävätkin, niin sosiaalisesta mediasta koetaan olevan enemmän hyötyä, kuin haittaa lajille.
Urheilijoiden hyvinvointia voisi lisätä sosiaalisen median alustojen käytön lopettaminen, mikäli sisältö ei ole itseä tukevaa ja kehittävää. Koulutukset sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä, sekä nettikiusaamisesta voisivat olla hyödyksi niin urheilijoille, kuin valmentajille ja muille seurojen työntekijöillekin. Jonkinlaisista sosiaalisen median säännöistä ja linjauksista voisi olla apua koko Suomen tasolla. Tutkimukseni antaa kuvan nuorten urheilijoiden sosiaalisen median käytöstä lajissa, vaikka aineisto onkin rajattu yhden seuran yhteen joukkueeseen ja seuran valmentajiin. On mahdollista, että toisella puolella Suomea tulokset olisivat vähän erilaiset, mutta uskon, että pääasiassa tulokset olisivat samaa luokkaa. Yleistettävyyteen laadullinen tutkimukseni ei kuitenkaan ole missään vaiheessa pyrkinyt.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4415]