Fenomenografinen tutkimus musiikinkeräilyn esinesuhteesta suoratoistopalveluiden aikana

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani olen kiinnostunut siitä, miksi ihmiset keräävät edelleen fyysisiä musiikkitallenteita, vaikka suoratoistopalvelut ovat tehneet ne käytännössä tarpeettomiksi. Saadakseni tähän vastauksen kysyn, millaisia merkityksiä musiikkitallenteille annetaan keräilyn kontekstissa ja mitä tutkimusaineistostani löydetyt fyysisille musiikkitallenteille annetut merkitykset kertovat esinesuhteesta keräilyn kontekstissa.

Tutkimuksen tausta on 2000-luvun alussa alkaneessa ja 2010-luvulla voimistuneessa suoratoistopalveluiden ilmiössä. Teoreettinen viitekehys on materiaalisessa sosiologiassa ja nimenomaan sen uudemmissa uusmaterialismin suuntauksen teorioissa. Näistä teemoista, sekä oman musiikinkeräilyharrastukseni kautta aiheesta kiinnostuneena tutkin ihmisen esinesuhdetta ruohonjuuritasolla tavarasuhteen, keräilyn- ja kulutuksen tutkimuksen kautta.

Tutkielmani ei ole teoriapohjainen siinä mielessä, että käyttäisin yhtä teoriakehikkoa, johon tutkimusprosessi perustuisi. Tutkimus edustaa aineistolähtöistä analyysia, jossa useat teoriat tukevat löydöksiä. Materiaalisen sosiologian lisäksi olen perehtynyt musiikinkeräilyn ja keräilyn aiempaan tutkimukseen yhteiskuntatieteiden kontekstissa.

Metodologialtaan tutkielma on laadullinen tutkimus ja sen tutkimusmenetelmä on fenomenografia. Aineisto on kerätty verkkovälitteisen, neljään avokysymykseen perustuvan haastattelun muodossa, joka on toteutettu syksyllä ja talvella vuosina 2020–2021. Pääasiassa vastaukset on saatu neljästä Facebookin musiikin keräilyyn keskittyneestä ryhmästä mutta vastauksia on myös niiden ulkopuolisilta henkilöiltä. Aineiston läpi käytyäni muodostin siitä fenomenografisen tutkimusmenetelmän mukaan kuvauskategorioita, jotka havainnollistavat tallenteille annettujen käsitysten jakautumista.

Keräilyn kontekstissa tapahtuvassa esinesuhteessa näkyi voimakkaasti musiikkitallenteiden limittyminen vastaajan henkilöhistoriaan ja muistoihin ja suhde esineeseen oli läpi aineiston intiimi ja henkilökohtainen. Musiikinkuuntelukokemus täydentyi muiden kuin kuuloaistin käyttämisellä: tallenteita käsiteltiin ja ihasteltiin mielellään. Kokemus musiikin tärkeydestä ja esineestä nivoutuvatkin yhteen. Esine on kokonaisuus, jollainen suoratoisto ei voi olla, sillä siltä puuttuu selkeä kolmiulotteinen muoto. Aineistoni perusteella väitän, että suhtautumalla tavaraan kuten keräilijä kokoelmansa, voisi tavaran kanssa oppia olemaan kestävämmin.