Lainvastaisesti hankittujen todisteiden hyödynnettävyysarviointi oikeuskäytännössä

Abstract

Todistusoikeudessa lähtökohtana on vapaa todistusteoria. Tämä tarkoittaa, että lähtökohtaisesti kaikki todisteet saadaan esittää tuomioistuimelle ja tuomioistuin saa myös ottaa ne huomioon harkinnassaan. Oikeudenkäymiskaaressa (4/1734) on kuitenkin säädetty poikkeuksista tälle pääsäännölle. Esimerkiksi hyödyntämiskiellot ovat vapaan todistusteorian rajoituksia. Hyödyntämiskiellon alaisiksi on säädetty kiduttamalla saadut todisteet ja itsekriminointisuojaa loukaten hankitut todisteet. Sen sijaan muita lainvastaisesti hankittuja todisteita tuomioistuin saa hyödyntää, kunhan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen ei vaarannu. Kyse on hyödyntämiskiellon yleissäännöksestä. Hyödyntämisarvioinnissa on tällöin huomioitava asian laatu, todisteen hankkimiseen liittyvä oikeudenloukkauksen vakavuus, todisteen luotettavuus, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja muut olosuhteet.

Tutkielma käsittelee lainvastaisesti hankittujen todisteiden hyödyntämisarviointia oikeuskäytännössä. Tarkoituksena on selvittää, minkälaista hyödyntämiskiellon asettamiseen liittyvä arviointi ja sen kehitys on ollut. Samalla tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten arviointiin liittyvien eri harkintakriteereiden painottaminen voi vaikuttaa arvioinnin lopputulokseen. Samalla tutkielmassa otetaan kantaa siihen, voitaisiinko hyödynnettävyysarviointia kehittää jollain tavoin. Tutkielman keskeisimpänä lähteenä toimii kansallinen oikeuskäytäntö ja etenkin korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2023:14. Lähteinä on lisäksi käytetty muidenkin kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytäntöä, ylikansallisten tuomioistuinten ratkaisuja, lainsäädäntöä, virallislähteitä sekä oikeuskirjallisuutta. Tutkimusmetodi on lainopillinen.

Tutkielmassa todetaan, että vapaan todistusteorian lähtökohtaisuus on edelleen vahvassa asemassa ja hyödyntämiskiellon harkintakriteerit otetaan hyvin huomioon oikeuskäytännössä. On myös selvää, että eri harkintakriteereiden painottaminen voi vaikuttaa merkittävästi hyödyntämiskieltoarvioinnin lopputulokseen. Lisäksi hyödyntämiskiellot aiheuttavat edelleen erimielisyyksiä eikä vaikuta siltä, että oikeustila olisi tämän osalta vielä selkeytymässä. Muissa oikeusjärjestelmissä tapahtuneen kehityksen perusteella tähän kannattaisi kiinnittää paremmin huomiota. Tämän vuoksi voisikin olla tarpeen tarkastella aihetta syvemmin ja eri näkökulmista myös jatkossa.