Nuorten aikuisten taloudellisen toimintakyvyn tukeminen aikuissosiaalityössä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella nuorten aikuisten taloudellista toimintakykyä sosiaalihuollon ammattilaisten näkökulmasta sekä etsiä vastauksia siihen, miten taloudellista toimintakykyä voidaan tukea aikuissosiaalityössä. Lisäksi tutkielma kuvailee haasteita ja esteitä sekä voimavaroja ja mahdollisuuksia, joita nuorten aikuisten taloudellisissa taidoissa ja toimintamahdollisuuksissa havaitaan sosiaalityön käytännössä. Nuorten aikuisten lisääntyneet talousvaikeudet haastavat ammattilaisten taloussosiaalityöhön ja taloudellisen toimintakyvyn edistämiseen liittyvää osaamista.

Laadullisen tutkielman aineisto on kerätty sosiaalihuollon ammattilaisilta pari- ja ryhmämuotoisilla teemahaastatteluilla (n=7). Tutkielman teoreettisena viitekehyksen lähtökohtana ovat taloudellisen toimintakyvyn ja taloussosiaalityön käsitteet. Teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla ja Katri Viitasalon (2021) kolmijakoista taloudellisen toimintakyvyn tukemisen teoriaa hyödyntäen aineistoa jäsennetään monimuotoisena vaikuttamiseen kytkeytyvänä asianajona, suunnitelmallisuutta ilmentävinä toiminnallisina ja viranomaistyön menetelminä sekä kokonaistilanteen kartoittamiseen ja psykososiaaliseen työskentelyyn liittyvänä kohtaamisena.

Tutkielman keskeisinä päätelminä esitetään, että nuorten aikuisten taloudellisen toimintakyvyn tukeminen on moniulotteinen tehtävä. Taloudellisen toimintakyvyn tukeminen vaatii sosiaalityöltä sekä yksilöllistä että rakenteellista asianajoa. Keskiössä on asiakkaan etu, jonka edistämiseksi tarvitaan tukea niin käytännön asioissa kuin poliittisessa vaikuttamisessa. Sosiaalityön käytännössä kohdataan haasteita, mutta myös mahdollisuuksia parantaa asiakkaiden taloudellista toimintakykyä suunnitelmallisten työmenetelmien ja viranomaisten välisen yhteistyön avulla. Kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka huomioi yksilön taustan ja elinympäristön, on keskeinen taloudellisten haasteiden ratkaisemisessa, sekä taloudellisen toimintakyvyn ja yksilökeskeisen työn vaikuttavuuden vahvistamisessa.