Maailmankatsomuksen elementit alakoulun uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusmateriaaleissa

Abstract

Suomalaisessa alakoulussa tyypillisesti käydään edelleen koulua aina samassa opetusryhmässä ja samassa luokkatilassa, joskin koulujen välillä on eroja oppimisympäristöjen pysyvyyden ja avoimuuden suhteen. Opetusryhmä kuitenkin hajaantuu erilleen katsomusaineiden opetuksen ajaksi, joka kuuluu opetussuunnitelman pakollisiin oppiaineisiin. Tähän ryhmäjakoon oppilas ei voi itse vaikuttaa, sillä sen ovat tehneet oppilaiden vanhemmat liittäessään tai olemalla liittämättä lastaan johonkin uskontokuntaan.

Koska opetussuunnitelmassa eettisiä ja moraalisia kysymyksiä käsitellään etupäässä katsomusaineiden tunneilla, ja koska ne ovat tärkeä osa ihmisen maailmankatsomusta, on luontevaa kysyä, saavatko oppilaat erilaiset lähtökohdat maailmankuvansa rakentumiselle sen perusteella, minkä katsomusaineen opetukseen he osallistuvat. Toimiva lähestymistapa tähän on tutkia oppiaineiden oppimateriaaleja, sillä tuntiopetus todennäköisesti suurilta osin perustuu niihin.

Tutkimuksessani kartoitan alakoulun uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppimateriaalien perusteella rakentuvaa maailmankuvaa ja -katsomusta. Tutkimuksen aineisto koostuu Sanoma Pro:n evankelisluterilaisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon kirjasarjoista Aatos- ja Aarre peruskoulun luokille 1–6. Tutkimukseni on laadullinen sisällönanalyysi. Aineiston analyysiä varten teemoittelin maailmankatsomuksen elementit, joiden esiintymistä kartoitin aineistosta Jodi Aronsonin (1995) teemoittelumallia mukaillen. Tulkitsin näin rakentunutta kuvaa oppimateriaalien roolista maailmankatsomuksen rakentumiseen aineistolähtöisesti.

Tutkimukseni tuloksena syntyi kokonaiskuva alakoulun evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon oppimateriaalien sisältämistä maailmankatsomuksen elementeistä, ja miten ne jakaantuivat oppitunneille vuosiryhmien mukaan. Tätä kuvaa tarkastelemalla esille nousee toisaalta elämänkatsomustiedon korostettu uskonnottomuus, mikä näkyy uskonnollisen maailmankuvan elementtien lähes täydellisenä puuttumisena. Toisaalta esille nousi uskonnon opetuksen toteuttama piilo-opetussuunnitelma siinä, että sen oppimateriaalit toistuvasti tuovat esille uskonnollisen maailmankuvan elementtejä, vaikka oppimateriaalit päällisin puolin vaikuttavat hyvin sekulaareilta.

Toinen tuloksista nostettava seikka on etiikan ja moraalin pohdinnan erot ja yhtäläisyydet oppimateriaaleissa. Elämänkatsomustiedon materiaalit korostavat eettisten kysymysten pohdintaa yhdessä ja pohjaavat etiikan lasten arkikokemuksista nouseviin esimerkkeihin. Uskonnon opetus nojaa Raamatun tarinoihin etiikan kysymysten lähteenä. Molemmissa oppiaineissa etiikan kysymyksiä käsitellään sekulaaristi, mutta uskonnon oppimateriaalit nostavat aina Raamatun ja kristillisen perinteen moraalisten ja eettisten kysymysten lähteeksi.

Päättelen katsomusaineen vaikuttavan mahdollisesti vahvasti siihen maailmankuvaan, joka oppilaalle muodostuu alakoulussa. Tähän vaikuttaa kuitenkin yhtä vahvasti oppiaineen opettaja, sillä hänellä on lopullinen valta valita, miten hän oppimateriaaleja tuo esille opetuksessaan.