Naisten asunnottomuuden erityispiirteitä : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Pro gradu -tutkielmani perehtyy naisten asunnottomuuden erityispiirteisiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkimusaineistona on 19 kansainvälistä ja kaksi suomalaista tutkimusartikkelia, yksi suomalainen väitöskirja sekä yksi suomalainen hankeraportti. Tutkimuskysymykseni on: Millaisena naisten asunnottomuus näyttäytyy ja miten heidät tulisi huomioida erityisryhmänä asunnottomuustyössä tutkimusartikkelien perusteella? Kuvaileva kirjallisuuskatsaus metodina antaa mahdollisuuden perehtyä laajemmin aihealueesta tehtyyn tutkimukseen, joiden avulla tehty synteesi kokoaa laaja-alaisesti tietoa yhteen liittyen naisten asunnottomuuden erityispiirteisiin.

Lähtökohtana tutkielman tekemiselle on ollut kiinnostukseni asunnottomuutta kohtaan työkokemukseni kautta. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus omaan kotiin, joka hyvinvointivaltiossamme ei toteudu. Yhteiskunnan kulkiessa enenevässä määrin kohti sukupuolineutraalia yhteiskuntarakennetta, olen halunnut kiinnittää huomioni asunnottomuuteen naisten kokemana ja tuoda erityisiä haasteita esille, joita asunnottomat naiset kohtaavat osittain pelkästään sukupuolensa vuoksi. Tutkielmani myös tarkastelee sitä, miten tarpeet vain naisille suunnatuista palveluista näyttäytyvät.

Keskeisten tulosten perusteella asunnottomien naisten taustalla on lapsuudesta lähtien traumaattisia hyväksikäyttö- ja väkivaltakokemuksia, jotka usein ovat olleet lähtökohtana asunnottomuudelle. Naisten asunnottomuus ei näy täysimääräisenä tilastoissa, koska naisilla on taipumus pyrkiä piilottamaan asunnottomuutensa ja etsiä ratkaisuja tilanteeseensa itsenäisesti. Asunnoton nainen on altis hyväksikäytölle sekä väkivallalle, he elävät monella tapaa marginaalin marginaalissa. Esteinä palveluihin hakeutumiselle ja niiden saamiselle ovat usein koettu häpeä, leimaantuminen sekä ennakkoluuloiset asenteet asunnottomia kohtaan. Naisille suunnatut palvelut mahdollistavat yhteisöllisyyden yhteisten kokemusten myötä, sekä uusien ihmissuhteiden luomisen, joka lievittää koettua yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Yksilökohtainen ja kokonaisvaltainen kohtaaminen edistää luottamuksen syntymistä, joka mahdollistaa työskentelyn usein hyvin syrjäytyneiden ja traumataustan omaavien naisten kanssa.