"Mä en saata ees tajuta sitä, että mä saatan tuijottaa sitä väriä koko ajan” : aistiherkkien nuorten kokemuksia koulun oppimisympäristöstä

Abstract

Aistiherkkä ihminen reagoi aistimuksiin poikkeavasti. Reagointi aistimuksiin voi olla tavallista voimakkaampaa tai heikompaa. Aistihakuinen ihminen voi myös hakea vahvoja aistikokemuksia. Koulussa on paljon aistiärsykkeitä, ja aistiherkälle ihmiselle esimerkiksi ihmispaljous ja melutaso voivat olla hyvin kuormittavia tekijöitä. Koulujen aistiesteettömyyteen tulisi kiinnittää huomiota. Aistiesteetön ympäristö on aisteille miellyttävä ja harmoninen kokonaisuus, jossa esimerkiksi tilojen värimaailma ja akustiikka otetaan huomioon. Aistiherkkyys on ajankohtainen aihe, jota on alettu tutkimaan viime vuosina enemmän.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata aistiherkkien nuorten kokemuksia fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta oppimisympäristöstä sekä kuulla heidän näkemyksiään heidän unelmaluokastaan. Käytimme tässä tutkimuksessa narratiivista tutkimusotetta. Tutkimukseemme osallistui kuusi aistiherkkää nuorta eri puolilta Suomea. Keräsimme tutkimusaineistomme puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla ja analysoimme aineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Pääluokiksi muodostuivat kuormitus luokassa, kuormitus luokan ulkopuolella ja unelmaluokka.

Tutkimuksessa nousi eniten esiin kuormitus muista oppilaista. Oppilaista lähtevän häiritsevän melun ja liikkeen lisäksi sosiaaliset vuorovaikutussuhteet korostuivat nuorten kertomuksissa. Fyysiseen oppimisympäristöön liittyen näkö- ja kuuloaistiin liittyviä ärsykkeitä nimettiin paljon, ja myös sisäilman vaikutus nousi esiin. Psyykkisestä oppimisympäristöstä kuormittavina koettiin oppitunnin tehtävät ja kotitehtävät. Lisäksi kaikki nuoret kertoivat olevansa väsyneitä koulupäivän jälkeen. Nuoret kuvasivat unelmaluokkiaan vaihtelevasti, mutta kertomuksissa oli myös yhteneväisyyksiä. Kertomuksissa korostuivat kohtuullinen oppilasmäärä, luokan maltillinen sisustus, neutraali värimaailma ja himmeä valaistus.

Tutkimus osoitti, että nuorilla on paljon arvokasta kokemustietoa heidän omasta elämästään ja koulunkäynnistään. Lapsia ja nuoria koskevissa tutkimuksissa tulisi kuulla enemmän juuri heitä. Kun otetaan oppilaiden omia näkökulmia huomioon, koulutiloja voidaan suunnitella entistä toimivimmiksi kaikille oppilaille.