Suomen suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistaminen Euroopan unionin luontodirektiivin velvoitteissa

Abstract

Euroopan unionin luontodirektiivi (92/43/ETY) asettaa jokaiselle jäsenvaltiolle eläin- ja kasvilajien suojelulliset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Luontodirektiivi on implementoitu osaksi Suomen kansallista oikeusjärjestelmää metsästyslakiin (615/1993). Susi, ilves ja karhu ovat luontodirektiivin mukaan tiukan suojelujärjestelmän alla olevia lajeja, joiden suojelutoimista voidaan poiketa vain luontodirektiivini 16 artiklan asettamin edellytyksin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mahdollistaako luontodirektiivin 16 artikla suojelutoimista poikkeamisen suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen toteuttamiseksi.

Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan (20.6.2023) on kirjattu oikeuspoliittinen tavoite suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen turvaamisesta lainsäädännöllä sekä jo aloitetun kannanhoidollisen sudenmetsästyksen mahdollistamisen jatkamisesta eduskunnan päätöksen mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriössä on myös aloitettu valmistelevia toimenpiteitä säädösvalmistelun liittyen.

Luontodirektiiviä, metsästyslakia ja niiden tulkintakäytäntöä tarkastellaan lainopin eli voimassa olevan oikeuden tulkinnan keinoin. Aihetta tarkastellaan myös osin oikeuspoliittisesta ja lainvalmistelua tukevasta de lege ferenda – näkökulmasta. Lopussa oikeusvertailun keinoin verrataan luontodirektiivin tulkintaa kannanhoidollisen metsästyksen toteuttamisessa Ruotsissa ja Saksassa.

Luontodirektiivin tulkinnassa haastavaksi osoittautuu se, miten tulisi tulkita direktiivin oikeudellisia päämääriä, joiden vastaisia poikkeuksia suojelutoimenpiteistä ei ole sallittua toteuttaa. Luonnon monimuotoisuuden ja kestävän kehityksen päämäärät ohjaavat luontodirektiivin tulkintaa myös eläin- ja kasvilajien suojelutoimenpiteistä poikkeamisen osalta.

Oikeusvertailevan tutkimuksen osalta todetaan, että suurpetojen kannanhoidollista metsästystä säännellään hyvin erityyppisesti Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa. Koska direktiivin tulkintaa ohjaavat erinäiset soft law-tyyppiset ohjeasiakirjat ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö, tulkintaohjeet ovat pirstaloituneet useiksi oikeudellisiksi lähteiksi. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita tavoitteen osalta. Jäsenvaltioiden päätettäväksi jää miten ja millaisella lainsäädännöllä ne toteuttavat luonnon monimuotoisuuteen tähtäävät tavoitteet.