Tyttöjen sukuelinten silpomisen ja poikien ympärileikkauksen kohteena olevien lasten erilainen kohtelu kriminaalipolitiikassa ja sen hyväksyttävyys

Abstract

Rikoslain säätämisessä vahvana lähtökohtana on perinteisesti ollut yhdenvertaisuusperiaatteen muodollista puolta ilmentävä sukupuolineutraali lainsäätämistapa, jota on kuitenkin kritisoitu oikeuden ja sukupuolen tutkimuksessa implisiittiseen miesnormiin perustuvaksi ja siten naisten erilaiset olosuhteet ja tarpeet unohtavaksi. Sittemmin tätä lähtökohtaa on noussut haastamaan myös tyttöjen sukuelinten silpomiskäytäntö, jonka rangaistavaksi säätämisessä on kansainvälisessä oikeudessa katsottu voitavan poiketa sukupuolineutraalin lainsäätämistavan pääsäännöstä. Useassa Euroopan valtiossa onkin jo voimassa sukupuolispesifi erillislaki tai -säännös. Lisäksi tyttöjen sukuelinten silpomisen eri muotoja ei ole sen rangaistavaksi säätämisestä puhuttaessa yleensä eroteltu. Samaan aikaan poikien ympärileikkausta, joka on tiettyjä sukuelinten silpomisen muotoja vastaava tai niitä vakavampi teko, ei ole säädetty rangaistavaksi missään Euroopan valtiossa, eikä kansainvälinen oikeus ota siihen liioin kantaa. Siten tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, olisiko tyttöjen sukuelinten silpomisen, erityisesti sen ympärileikkausta vastaavia ja sitä lievempiä muotoja koskeva, sukupuolispesifi erilliskriminalisointi hyväksyttävissä Suomessa tasa-arvon ja syrjinnän kiellon kannalta. Tarkemmin ottaen tutkimuksessa arvioidaan erilaisen kohtelun ja tyttöjen erityiskohtelun hyväksyttävyyttä sille esitettyjen perusteiden ja kohtelun oikeasuhtaisuuden perusteella tieteellisen kriminaalipolitiikan keinoin. Kriminaalipoliittista tutkimusta varten on ensin hankittu empiiristä tietoa erilaiselle kohtelulle esitettävistä perusteista, jotka on saatu naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomista koskevaan vireillä olevaan lakihankkeeseen liittyvistä poliittisista ja oikeudellisista teksteistä diskurssianalyysia metodina hyödyntämällä.

Tutkimuksessa havaitaan, että tyttöjen sukuelinten silpomisen ja poikien ympärileikkauksen kohteena olevien lasten välistä erottelua perustellaan käytäntöjen törkeysasteeseen ja terveysseurauksiin liittyvillä eroilla sekä uskonnollisen motiivin merkityksellä kulttuuriseen nähden. Tutkimuksessa todetaan, etteivät esitettävät perusteet ole täysin hyväksyttäviä, koska ne perustuvat yksinkertaistettuun kuvaan näistä käytännöistä, eikä uskonnollista motiivia voida pitää kulttuurista painavampana perus- ja ihmisoikeuksien, saati rikosoikeuden kannalta. Tutkimuksessa väitetään, että yksinkertaistamisen taustalla vaikuttavat ainakin osin sukupuoleen ja kulttuuriin liittyvät stereotypiat. Yllä mainituista perusteista poiketen tavoitetta parantaa tyttöjen asemaa ja suojella heitä väkivallalta voidaan pitää hyväksyttävänä perusteena. Oikeasuhtaisuuden arvioinnissa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea kansainvälisen oikeuden merkitykseen ja eurooppalaiseen lainsäädäntökäytäntöön; sekä tyttöjen sukuelinten silpomisen erityispiirteisiin ja sen lievien muotojen rangaistavuutta koskevaan epäselvään oikeustilaan. Kokonaisuutena ottaen vain tyttöjä koskevaa sukupuolispesifiä erilliskriminalisointia voitaneen pitää oikeasuhtaisena. On kuitenkin huomattava, ettei poikia voida jättää ilman rikosoikeudellista suojaa, jos heidän katsotaan sellaista tarvitsevan, eikä pelkkä erilliskriminalisointi yksinään paranna tyttöjen asemaa tai suojele heitä silpomisteoilta