Ympäristöperusoikeus, ilmastolaki ja oikeusturva

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa on tarkasteltu sitä, miten perustuslain 20 §:n sisältämä ympäristöperusoikeus ja perustuslain 22 §:ssä säädetty vaatimus turvata perusoikeuksien toteutuminen toteutuvat ilmastonmuutoksen uhatessa ympäristöperusoikeuden keskeisiä arvoja sekä sitä, miten uusi ilmastolaki toteuttaa ympäristöperusoikeutta. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu sitä, miten kansalaisten oikeusturvan voidaan katsoa toteutuvan, mikäli julkinen valta laiminlyö sille edellä mainituissa säännöksissä asetetut velvoitteet. Tutkimuksessa on lisäksi kiinnitetty huomiota ympäristöperusoikeuden kanssa samoja arvoja sivuaviin alkuperäiskansaoikeuksiin, lähinnä saamelaiskulttuurin näkökulmasta. Lähdeaineistona tutkimuksessa on käytetty mm. perustuslakia esitöineen, monipuolisesti aineellista ympäristölainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Keskeisimpiä lähteitä ovat Suomen perustuslaki, ilmastolaki sekä korkeimman hallinto-oikeuden Suomen ensimmäisenä ilmasto-oikeudenkäyntinä pidettyyn tapaukseen antama ratkaisu KHO 2023:62.

Tutkimuksen keskeinen metodi on lainoppi, mutta tutkimuksessa on käytetty myös muita metodeja, kuten lähdekritiikkiä ja oikeusvertailevaa metodia. Tutkimuksen keskeisin metodi on kuitenkin käytännöllinen lainoppi.

Johdannon jälkeen tutkielmassa on käsitelty ympäristöperusoikeutta ja sen merkityssisällön kehitystä perusoikeusuudistuksesta nykypäivään, jonka jälkeen on tarkasteltu ilmastolakia (423/2022) ja sen yhteyttä ympäristöperusoikeuteen. Seuraavaksi tutkimuksessa on analysoitu ratkaisua KHO 2023:62 sekä joitakin eurooppalaisia ilmasto-oikeudenkäyntejä, joiden kautta on arvioitu kansalaisten oikeusturvan toteutumista tapauksissa, joissa valtion on katsottulaiminlyöneen ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtäviä toimia.

Huomionarvoisina johtopäätöksinä voidaan pitää sitä, että ympäristöperusoikeuden merkityssisältö on aineellisen lainsäädännön esitöissä, perustuslakivaliokunnan lausunnoissa ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen sekä kansainvälisen kehyksen kehityksen myötä laajentunut ja konkretisoitunut merkittävästi. Ympäristöperusoikeus on asettunut merkitykseltään vanhempien perusoikeuksien tasolle. Lisäksi on voitu todeta, että ilmastolain rooli osana sitä aineellista lainsäädäntöä, joka on tärkeässä roolissa ympäristöperusoikeuden kannalta, on merkittävä ja kiistaton. On myös katsottu, että ilman konkreettisia muutoksenhakukeinoja mahdollisten ilmastonmuutoksen vastaisten toimien laiminlyöntien suhteen kansalaisten oikeusturva ei voi toteutua ympäristöperusoikeuden turvaamien oikeuksien ollessa uhattuina.