Hyvinvointialueuudistus ja sen johtaminen sosiaalityöntekijöiden kokemana
Ronkainen, Eila (2024)
Ronkainen, Eila
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024110689700
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024110689700
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vuoden 2023 alussa voimaan tulleesta hyvinvointialueuudistuksesta ja sen johtamisesta. Hyvinvointialueuudistus nähdään esimerkkinä reagoinnista megatrendien luomiin hyvinvointivaltion muutospaineisiin. Tutkielman näkökulmana on henkilöstön hyvinvoinnin huomioiva muutosjohtaminen. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa sosiaalityöntekijää tai sijaispätevää sosiaalityöntekijää. Haastattelut toteutettiin yksilöllisinä teemahaastatteluina etäyhteydellä. Laadullinen aineisto analysoitiin kronologisesti etenevän sisällönanalyysin mukaisesti. Analyysissa aineistosta muodostui neljä hyvinvointialueuudistusta ja sen johtamista kuvaavaa vaihetta: alun epätietoisuus, uudelleenjärjestäytyminen, vakauden etsiminen sekä kaksijakoiset tulevaisuudennäkymät.
Hyvinvointialueen alkuaika näyttäytyy työntekijöiden kokemuksissa sekavana ja epätietoisena ajanjaksona. Epävarmuus tulevasta, lähiesihenkilöiden vaihtuminen ja huono tiedonkulku kuormittavat henkilöstöä. Uudelleenjärjestäytymisen vaiheessa muutokset koskevat työntekijöiden omaa työnkuvaa ja tiimiä, jolloin korostuu kuulluksi tulemisen ja osallisuuden kokemukset. Vaihe edellyttää työntekijöiltä uuden oppimista ja lähiesihenkilöitä saatu tuki korostuu. Vakauden etsinnän vaiheessa pyritään löytämään vakiintuneita käytäntöjä tai muita muutoksen horjuttamaa tasapainoa vakauttavia keinoja työhön. Työn halutaan olevan tasapainossa oman hyvinvoinnin kanssa. Työntekijät pohtivat mennäänkö tulevaisuudessa kohti hyvin- vai pahoinvointialueita. Haastava taloustilanne ja säästöpaineet luovat uhkakuvia, mutta osa näkee hyvinvointialueiden tulevaisuuden valoisampana. Sosiaalityötä pidetään kiinnostavana ammattina, mutta työn pitovoimatekijät ovat olennaisia työntekijöiden pysyvyyden turvaamisessa.
Hyvinvointialueuudistus näyttäytyy monitahoisena ja merkittävästi sosiaalityöntekijöiden toimintaan vaikuttavana muutoksena. Työntekijöiden mielestä hyvinvointialueen muutosjohtamisessa on epäonnistuttu erityisesti avoimessa ja vuorovaikutteisessa tiedottamisessa sekä työntekijöiden osallistamisessa. Johtamisen onnistumiset koskevat pääosin yksilö- ja työyhteisötason lähijohtamista. Ylemmän tason johtajat ovat työntekijöille etäisiä.
Hyvinvointialueen alkuaika näyttäytyy työntekijöiden kokemuksissa sekavana ja epätietoisena ajanjaksona. Epävarmuus tulevasta, lähiesihenkilöiden vaihtuminen ja huono tiedonkulku kuormittavat henkilöstöä. Uudelleenjärjestäytymisen vaiheessa muutokset koskevat työntekijöiden omaa työnkuvaa ja tiimiä, jolloin korostuu kuulluksi tulemisen ja osallisuuden kokemukset. Vaihe edellyttää työntekijöiltä uuden oppimista ja lähiesihenkilöitä saatu tuki korostuu. Vakauden etsinnän vaiheessa pyritään löytämään vakiintuneita käytäntöjä tai muita muutoksen horjuttamaa tasapainoa vakauttavia keinoja työhön. Työn halutaan olevan tasapainossa oman hyvinvoinnin kanssa. Työntekijät pohtivat mennäänkö tulevaisuudessa kohti hyvin- vai pahoinvointialueita. Haastava taloustilanne ja säästöpaineet luovat uhkakuvia, mutta osa näkee hyvinvointialueiden tulevaisuuden valoisampana. Sosiaalityötä pidetään kiinnostavana ammattina, mutta työn pitovoimatekijät ovat olennaisia työntekijöiden pysyvyyden turvaamisessa.
Hyvinvointialueuudistus näyttäytyy monitahoisena ja merkittävästi sosiaalityöntekijöiden toimintaan vaikuttavana muutoksena. Työntekijöiden mielestä hyvinvointialueen muutosjohtamisessa on epäonnistuttu erityisesti avoimessa ja vuorovaikutteisessa tiedottamisessa sekä työntekijöiden osallistamisessa. Johtamisen onnistumiset koskevat pääosin yksilö- ja työyhteisötason lähijohtamista. Ylemmän tason johtajat ovat työntekijöille etäisiä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4517]