Kotimaisten tekstiilialan yritysten vastuullisuuskäytäntöjä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vastuullisuus toteutuu kolmen kotimaisen tekstiilialan yrityksen käytännöissä. Yritysvastuun ajankohtaisuuden lisäksi tutkijan henkilökohtainen kiinnostus aiheeseen johtivat tutkimusaiheen valintaan. Tämän laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea tekstiilialan ylimmän johdon henkilöä. Tutkimuksen aineistoanalyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli Elkingtonin kolmen pilarin malli, jossa yritysvastuu jaetaan taloudelliseen vastuuseen, ympäristövastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen.

Tutkimuksessa löydettiin kahdeksan yritysten vastuullisuuskäytäntöä. Vastuullisuuskäytännöt olivat materiaaleihin liittyvät käytännöt, joihin sisältyivät kierrätysmateriaalien käyttö, materiaalien valinta sekä ylijäämän minimointi, ja kotimainen tuotanto, johon sisältyivät työllistäminen, uusien työpaikkojen luominen Suomeen sekä kotimaisen tekstiiliosaamisen säilyttäminen Suomessa. Muita löydettyjä vastuullisuuskäytäntöjä olivat tuotteiden pakkaamiseen liittyvät käytännöt, kuljettamiseen liittyvät käytännöt, energiaan liittyvät käytännöt, sertifikaatit, henkilöstökäytännöt ja vastuullisuusraportointi. Lisäksi tutkimuksessa tulivat esille yritysvastuuseen liittyvät arvot ja tulevaisuuden vastuullisuus.

Tutkimustulokset osoittivat, että vastuullisuus oli onnistuttu viemään yritysten käytäntöihin laajasti, ja että vastuullisuus oli vaikuttavaa ja yritystoimintaa ohjaavaa. Löydetyt vastuullisuuskäytännöt jakautuivat kaikkien kolmen vastuullisuuden osa-alueen, taloudellisen vastuun, ympäristövastuun ja sosiaalisen vastuun, kesken. Osa vastuullisuuskäytännöistä sijoittui useisiin vastuullisuuden osa-alueisiin, mikä ilmensi sitä, että yritysvastuu on laaja ja monitasoinen asia. Yritysvastuun toteutumisen kannalta oleellista on se, että kaikki vastuullisuuden eri osa-alueisiin kuuluvat käytännöt täydentävät toisiaan ja vain yhdessä ne voivat muodostaa yritysvastuun kokonaisuuden.