”Tämmöistä vastakkainasettelua suomalaisia pienituloisia kohtaan en toivoisi kuulevani erityisesti tässä salissa” : diskurssianalyysi kansanedustajien täysistuntopuheenvuoroista

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin eduskunnan täysistuntojen puheenvuoroista löytyviä diskursseja liittyen sosiaalietuuksien leikkauksiin. Lisäksi tutkittiin, minkälaisia kuvauksia sosiaalietuuksien saajista käytettiin kansanedustajien puheenvuoroissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui huono-osaisuuden, sosiaalisten ongelmien ja rakenteellisen sosiaalityön määrittelystä. Tutkimuksen aihe sosiaalityön kentällä on ajankohtainen lakimuutosten kohdistuessa pienituloisiin ja heikommassa asemassa oleviin, sosiaalietuuksia saaviin ihmisiin, jotka usein ovat sosiaalityön asiakkaita. Lisäksi sosiaalityö on sidottu poliittisiin päätöksiin, joten kansanedustajien arvot, asenteet ja päätökset vaikuttava suoraan sosiaalityön toteuttamiseen.

Tutkimuskysymykset olivat, millaisia diskursseja kansanedustajien täysistuntopuheenvuoroista on löydettävissä sosiaaliturvan muutoksiin liittyen ja millaisia kuvauksia sosiaalietuuksia saavista ihmisistä rakentuu diskursiivisesti Suomen kansanedustajien eduskunnan täysistunnon puheenvuoroissa. Tutkimuksen aineisto koostui viidestä eri eduskunnan täysistunnosta, jotka pidettiin loppuvuodesta 2023. Täysistunnot liittyvät sosiaalietuuksien leikkauksiin tai indeksijäädytyksiin. Tutkimus oli laadullinen tutkimus ja analyysi tehtiin diskurssianalyysin keinoin, sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jonka mukaan kieli luo todellisuutta.

Tutkimuksen tuloksina paikannettiin neljä diskurssia, jotka olivat hyvinvointivaltiodiskurssi, työn diskurssi, pärjäämättömyyden diskurssi ja vastakkainasettelun diskurssi. Erilaisia sosiaalisia identiteettejä ja kuvauksia etuuksia saavista ihmisistä löytyi 11 erilaista, jotka olivat heikommassa asemassa oleva, huono-osainen, huonosti voiva, köyhä, leikkausten kohde, oikeasti tarvitseva, osatyökykyinen, pienituloinen, pitkäaikaistyötön, työtön ja vähävarainen. Diskursseista tehdyn johtopäätöksen mukaan hallituspuolueen kansanedustajien puheissa vastuutetaan yksilöä omasta tilanteestaan, kun taas oppositio pyrkii tarkastelemaan ihmisten tilanteita enemmän yhteisöllisestä näkökulmasta. Puheet ja kuvaukset heikommassa asemassa olevista ihmisistä voidaan tulkita leimaavina ja myös toimijuutta estävinä.