Ikääntyneiden taloudellinen kaltoinkohtelu sosiaalityöntekijöiden kertomana

Abstract

Ikääntyneiden taloudellinen kaltoinkohtelu tulee seuraavina vuosina kasvamaan, eikä sitä maailman laajuisena ilmiönä voi ohittaa. Se on yksi yleisimmistä kaltoinkohtelun muodoista, joita ikääntyneet kohtaavat arjessaan. Sen ilmenemisessä on havaittavissa pysyvämpiä tuttuja muotoja, kuten käteisen tai omaisuuden varastaminen, mutta myös yhteiskunnallisia muutoksia heijasteleviä piirteitä, kuten tällä hetkellä pinnalla oleva teknologian hyödyntäminen kaltoinkohtelun välineenä. Taloudellisen kaltoinkohtelun tunnistamisen ja siihen puuttumisen on todettu olevan vaikeaa. Siitä huolimatta ikääntyneiden taloudellista kaltoinkohtelua ja siihen vaikuttavia intervention keinoja on tutkittu vain vähän ja Suomessa ei juuri ollenkaan.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää ikääntyneiden kohtaamaa taloudellista kaltoinkohtelua heidän informaaleissa suhteissaan. Tutkielman tavoitteena on kuvata, miten ikääntyneiden taloudellinen kaltoinkohtelu ilmenee ja millaista ikääntyneiden taloudelliseen kaltoinkohteluun puuttuminen on gerontologisessa sosiaalityössä. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto koostuu kahdesta ryhmähaastattelusta ja yhdestä yksilöhaastattelusta. Haastateltavia sosiaalityöntekijöitä haastatteluissa oli yhteensä kuusi. Nämä systematisoivat asiantuntijahaastattelut on toteutettu teemahaastatteluina. Haastatteluaineiston olen analysoinut induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.

Ikääntyneiden taloudellisessa kaltoinkohtelussa käytetään hyväksi heidän haavoittuvuuttaan. Sen avulla kaltoinkohtelijoiden on mahdollista päästä ikääntyneen lähelle. Tarvittaessa teon onnistumiseksi he eristävät ikääntyneen muista. Kaltoinkohtelijat vievät ikääntyneen varallisuutta tai hyötyvät taloudellisista eduista muilla tavoin. Teon motiiveissa vaihtelee suunnitelmallisuus ja vahinko. Käytännössä kaltoinkohtelijat vievät ikääntyneen omaisuutta röyhkeästi tai pyrkivät toimimaan huomaamattomammin naamioilmalla toimintansa auttamisen varjoon. Taloudenhoidon ollessa verkkopankissa on tekijän helppoa hallinnoida ikääntyneen omaisuutta uhrin tai muiden huomaamatta.

Taloudellisen kaltoinkohtelun tunnistaminen on vaikeaa sen piilossa olevan luonteen, uhrin epämääräisen oireilun ja todistamishaasteiden vuoksi. Taloudelliseen kaltoinkohteluun puuttumiseksi paikannettiin monia gerontologisen sosiaalityön keinoja, kuten arviointityö, psykososiaalinen työote, neuvottelut tekijän kanssa, uhrin suojaaminen ja moniammatillinen työskentely. Sosiaalityöntekijät toivoivat puuttumisen tueksi aikaa pitkäjänteiselle työskentelylle, neuvotteluaitojen koulutusta, tiedonsaantioikeuksia ja moniammatillisen työn vahvistamista. Vaikuttavat interventiot vaatisivat uhrin tilanteen lisäksi kaltoinkohtelijan tilanteen puuttumista, jota tulisikin tulevaisuudessa tutkia lisää.