”Sellainen sana, mitä mä oon oppinut vihaamaan, on kokemus.” : biologisten vanhempien kokemuksia vanhemmuustyöskentelystä lastensuojelun sijaishuollon aikana

Abstract

Huostaanotto on lastensuojelun viimesijaisin toimenpide, josta on säädetty lastensuojelulain (417/2007) 40 §:ssä. Lastensuojelun keskeisiin periaatteisiin kuuluu sijaishuoltoa toteutettaessa perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen huomioiminen lapsen edun mukaisella tavalla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää biologisten vanhempien kokemuksia vanhemmuustyöskentelystä huostaanoton ja lastensuojelun sijaishuollon aikana. Vanhemmuustyöskentely määriteltiin suunnitelmalliseksi biologisten vanhempien kanssa tehtäväksi työskentelyksi, jonka päämääränä on perheen jälleenyhdistäminen ja huostaanoton päättäminen.

Tutkimusaineisto koostui kolmen vanhemman haastatteluista, joilla oli kokemus huostaanottoprosessista ja lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle. Tutkimuskysymyksiä olivat seuraavat: 1. Millä tavoin vanhemmat ovat kokeneet sijaishuollon aikana saamansa tuen? 2. Millaisia merkityksiä vanhemmuustyöskentelyllä on ollut perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen toteutumisen kannalta? 3. Miten vanhempien näkemyksissä vanhemmuustyöskentelyä voitaisiin kehittää toimivammaksi ja perheen jälleenyhdistämisen tavoitetta edistäväksi? Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodosti teoreettinen käsitteistö sekä fenomenologinen lähestymistapa kokemusten tutkimiseen. Tutkimusaineisto analysoitiin fenomenologisella analyysimenetelmällä.

Tutkimustuloksissa nousi esille vanhempien kokemus puutteellisesta tuesta huostaanoton aikana sekä perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen sivuuttamisesta sijaishuollon aikaisessa työskentelyssä. Vanhemmuustyöskentely koettiin riittämättömäksi, eikä sen nähty vastaavaan perheiden tarpeisiin. Vanhempien kokemuksissa korostuivat ulkopuolisuus ja vähäinen rooli lapsen elämässä sijaishuollon aikana. Vanhemmuustyöskentelyn ei koettu edistävän perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen toteutumista sellaisenaan kuin se vanhempien sijaishuoltoon liittyvissä kokemuksissa näyttäytyi.

Vanhemmuustyöskentelyssä sekä lastensuojeluviranomaisten toiminnassa laajemmin nähtiin useita kehittämisen kohteita. Vanhempien näkemyksissä kehityskohteet liittyivät muun muassa lastensuojelun työntekijöiden ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen kehittämiseen, kotiin tarjottavien tukitoimien lisäämiseen, työntekijöiden tunnetaitojen vahvistamiseen, eri osapuolten välisen yhteistyön parantamiseen, vanhempien osallisuuden edistämiseen sekä perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen huomioimiseen sijaishuollon aikaisessa työskentelyssä. Päällimmäisenä aineisto kertoi vanhempien osallisuuden merkityksestä ja vanhempien toiveesta tulla huomioiduksi tasavertaisina perheenjäseninä sijaishuollon aikaisessa sosiaalityössä.