”Puhuisitte edes suomea”: erityisopettajien kokemuksia kehityksellisen kielihäiriön piirteitä omaavien oppilaiden tukemisesta

Abstract

Lukutaito on yksi tärkeimmistä taidoista, joita yhteiskunnassa tarvitaan. Tämä taito opitaan yleensä viimeistään alakoulun ensimmäisillä luokilla. Joillekin lukemaan oppiminen on helppoa, jotkut oppilaat tarvitsevat vähän tukea ja jotkut tarvitsevat paljon oppimisen tukea. Tutkimuksessani kuvaan erityisopettajien kokemuksia kehityksellisen kielihäiriön piirteitä omaavien oppilaiden tukemisesta.

Tutkielman tavoitteena on tällä rajauksella tuoda kehityksellinen kielihäiriön termiä tutummaksi, tuoda ilmi, miten diagnoosin piirteet näkyvät oppilaan kouluarjessa ja miten erityisopettajat tukevat piirteitä omaavien oppilaiden oppimista ja koulunkäyntiä. Suomessa tutkimusta tästä näkökulmasta on vähän. Tutkimukseni toimii tarvittaessa myös tukikeinopankkina opettajille, jotka kohtaavat arjessaan kehityksellisen kielihäiriön piirteitä omaavia oppilaita. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan moniammatillisen yhteistyön merkitystä opettajan jaksamisen ja oppilaan tukemisen kannalta, mikä on ajankohtainen aihe inklusiivisessa koulussa.

Teoriaosuudessa käsittelen kielellisten vaikeuksien ilmenemismuotoja ja tarkemmin tarkastelen kehityksellistä kielihäiriötä, joka kattaa monia kielellisten vaikeuksien piirteitä alleen. Lisäksi käsittelen oppimisen tukeen liittyviä teemoja, jotka ovat olennaisessa asemassa tutkimukseni tavoitteessa. Tutkimukseni on luonteeltaan narratiivinen ja hyödynnän narratiivista episodista haastattelua. Aineisto on kerätty kuudelta erityisopettajalta ympäri Suomea. Aineisto on analysoitu narratiivien analyysimenetelmällä.

Tutkimukseni tulokset tuovat ilmi monipuolisia tukikeinoja, eri näkökulmista. Piirteiden näkyminen oppilaan kouluarjessa kuvataan monipuolisesti, joka tukee käytettyjen tukikeinojen ymmärtämistä. Moniammatillinen yhteistyö koetaan tärkeänä sekä oppilaan että opettajan jaksamisen kannalta.