Institutionaalinen raja lapsiperhepalveluiden ja lastensuojelun välillä : asiakkuuksien siirron perusteet ja päätöksenteon haasteet

Abstract

Tässä kvalitatiivisessa pro gradu -tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millä perustein palvelutarpeen arviointia tekevät työntekijät siirtävät lapsen asiakkuuden lapsiperheiden palveluihin, ja millä perustein asiakkuus puolestaan siirtyy lastensuojeluun. Tutkimus toteutettiin valmista haastatteluaineistoa hyödyntäen, ja lopullisessa tutkimukseen valikoituneessa fokusryhmähaastattelun menetelmin kerätyssä aineistossa oli mukana yhteensä 55 palvelutarpeen arviointia tekevää työntekijää valtakunnallisesti. Tutkimuksen analyysi tehtiin sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustuloksista kävi ilmi, että palvelutarpeen arviointia tekevät työntekijät kokevat asiakkuuden siirron perus- ja erityispalveluiden välillä haasteellisena. Aineiston analyysin myötä lopullinen aineisto ja tutkimuksen runko koostuivat kolmesta pääluokasta, joita olivat lapseen liittyvien tekijöiden vaikutus, vanhempaan liittyvien tekijöiden vaikutus sekä haasteet asiakkuuksien siirrossa. Asiaa tarkasteltiin laajasti niin yhteiskunnallisesta, organisaatiotason, työntekijän kuin asiakkaan näkökulmasta.

Arviointia tarkasteltiin teoreettisen viitekehyksen avulla, jossa keskeisessä roolissa oli Tarja Pösön luoma institutionaalisen rajan käsite. Lisäksi aihetta tarkasteltiin muun muassa harkintavallan, katutason byrokratian ja vertikaalisen asiantuntijuuden näkökulmasta. Tutkimus tuo esiin keskeisiä piirteitä palvelutarpeen arvioinnin prosessista, arviointiin vaikuttavia tekijöitä sekä arvioinnin haaste- ja kehittämiskohteita.