Kirjanpitorikos ja velallisen epärehellisyys

Abstract

Kirjanpitorikoksesta ja velallisen epärehellisyydestä säädetään rikoslaissa (39/1889). Kirjanpitorikos on säädetty takaamaan oikea ja riittävän sisältöinen kirjanpito, joka välittää tietoa kirjanpitovelvollisen sidosryhmille toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Velallisen epärehellisyydellä on kriminalisoitu toimet, joilla velallinen saattaa omaisuuttaan varallisuuspiirin ulkopuolelle velkojien tavoittamattomiin, ja toimesta seuraa maksukyvyttömyys tai sen paheneminen. Kirjanpitorikos ja velallisen epärehellisyys ovat kummatkin luettu perinteisenä osana talousrikosten alaan. Käytännössä kirjanpitorikos ja velallisen epärehellisyys esiintyvät usein yhdessä, mutta yhteyttä näiden rikosten välillä ei ole tutkittu tarkemmin. Tässä tutkielmassa perehdytään siihen, mistä tekijöistä rikosten yhteys muodostuu ja miten nämä tekijät vaikuttavat rikoskonkurrenssin arvioimiseen. Aihetta tutkitaan lainopin keinoin.

Yhtenevästä sääntely-ympäristöstä johtuen kirjanpitorikokseen ja velallisen epärehellisyyteen kohdistuu samankaltaisia tulkintalähtökohtia. Rikokset ovat kriminaalipoliittisesti virittyneitä, ja tästä seuraa kriminaalipoliittisten argumenttien vaikutus rikoksia sovellettaessa. Talousrikoksille tyypillisesti rikokset ovat sääntelyltään avoimia ja täsmentyäkseen vaativat tulkinta-apua siviilioikeuden puolelta. Tätä talousrikosluonnetta ja kriminaalipolitiikan vaikutusta rajoittaa rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Yhdistävä tekijä rikosten tunnusmerkistöjen ulkopuolisissa tekijöissä ovat osittain yhtenevät oikeushyvät rikosten taustalla. Kummatkin rikokset suojaavat luottamusta taloudellisessa toiminnassa. Kirjanpitorikoksella suojataan laajemmin kirjanpitovelvollisen sidosryhmiä, kun velallisen epärehellisyys suojaa velkojien oikeuksia. Tunnusmerkistöjen yhdistävä tekijä on varallisuuspiiri, johon velallisen epärehellisyys vaikuttaa todellisesti, ja kirjanpidolla annetaan kuvaa varallisuuspiirin muutoksista ulkopuolisille. Mikäli kirjanpidon antama kuva vääristyy, täyttyy kirjanpitorikoksen seuraustunnusmerkki. Velallisen epärehellisyyden tekoa ja sen vaikutusta varallisuuspiiriin voidaan peittää kirjanpitorikoksella.

Korkein oikeus on oikeuskäytännössään ottanut kantaa kirjanpidollisten merkintöjen vaikutukseen velallisen epärehellisyyden arvioinnin yhteydessä. Ratkaisut osoittavat jyrkän suhtautumisen kirjanpidollisten velvoitteiden täyttämiseen, ja velvollisuuden laiminlyöntiä on pidettävä velkojien etujen vastaisena. Velallisen epärehellisyydellä suojataan näin laajemmin luottamusta taloudellisessa toiminnassa.

Merkityksellisimmät yhteydet rikosten välillä muotoutuvat osin yhtenevistä oikeushyvistä ja kummankin rikoksen liitynnästä varallisuuspiirin hahmottamiseen. Nämä tekijät toimivat lainkonkurrenssia puoltavina tekijöinä. Varallisuuspiiri asettaa vähimmäisedellytykset konkurrenssitilanteelle: rikosten on kohdistuttava samaan varallisuuspiiriin. Tosin kirjanpitorikoksella suojataan kirjanpidon luotettavuutta sinällään, ja tämän säännöksen syrjäytyessä jäisi suoraan kyseessä oleva oikeushyvä suojaamatta. Päättelyn perusteella ei kuitenkaan voida poissulkea lainkonkurrenssin mahdollisuutta.