Lainopillinen ja empiirinen tutkielma hautarauhan rikkomisesta

Abstract

Tutkielmassa on ensimmäistä kertaa kattavasti analysoitu hautarauhan rikkomista koskevan säännöksen (RL 17:12) oikeuskäytäntöä ja pyritty esittämään kokonaisvaltainen kuvaus säännöksen soveltamisesta sekä sen tulkintaan liittyvistä haasteista. Lisäksi tutkielmassa on pyritty luomaan lainkäyttäjälle apuväline tulkitessaan hautarauhan rikkomista. Tutkielma on jaettu kahteen osaan: empiiriseen ja lainopilliseen osioon, joissa empiirisen osion tuloksia käytetään lainopillisen tutkielman perustana.

Tutkielma tarkastelee sisällönanalyysin avulla, millaisia tuomioita hautarauhan rikkomisesta on annettu Suomessa vuosina 2000–2023 ja miten hautarauhan rikkomista tulisi tulkita. Empiirinen aineisto osoittaa, että yleisin sovellettu tekomuoto on pahennusta herättävä käsittely (RL 17:12 2 kohta) ja että hautarauhan rikkominen esiintyy yleensä yhdessä muiden rikosnimikkeiden, kuten henkirikosten ja omaisuusrikosten, kanssa. Tuomioistuinten ratkaisuissa painottuu näyttökysymysten arviointi, ja oikeudelliset perustelut jäävät usein suppeiksi, mikä luo epäjohdonmukaisuutta oikeuskäytännön tulkintoihin. Oikeuskäytännössä ongelmia on ilmennyt myös lainkonkurrenssikysymyksissä.

Lainopillisessa osiossa käsitellään hautarauhan rikkomista koskevan sääntelyn soveltamista ja tulkintaa keskeisten tunnusmerkistöjen valossa. Tutkimuksen lopussa tarkastellaan hautarauhan rikkomiseen liittyviä lainkonkurrenssikysymyksiä, kuten rikoksentekijän suojelemisen ja hautarauhan rikkomisen päällekkäisyyttä sekä hautarauhan rikkomisen ja henkirikosten jälkitekojen osalta.