Välttämättömän toimeentulon turva Suomessa suhteessa kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Suomi tulkitsee ja toteuttaa välttämättömän toimeentulon turvaa koskevia ihmisoikeusnormeja. Etsin vastausta kysymyksiin, miten välttämättömän toimeentulon suojan käsite ymmärretään Suomea sitovissa sosiaaliturvan kannalta keskeisissä ihmisoikeussopimuksissa ja mitä käsiteellä tarkoitetaan Suomessa, millaisilla arviointikriteereillä turvan vähimmäistasoa voidaan määrittää ja toteutuuko oikeus hyväksyttävän tasoisena Suomessa.

Tutkimus on lainopillinen. Lainopillisen metodin avulla pyrin erittelemään ja selkeyttämään välttämättömän toimeentulon kansallisen ja kansainvälisen sääntelyn sisältöä ja havainnoimaan niiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Ihmisoikeuden merkityssisältöä selvitän ihmisoikeussopimuksista, niiden valvontaelimien tulkintakannanotoista ja Suomelle annetuista suosituksista. Perusoikeutta tutkin pääasiassa perustuslaista ja toimeentulotukea koskevasta lainsäädännöstä ja niiden esitöistä sekä perustuslakivaliokunnan lausunnoista.

Johtopäätökseni ovat, että välttämättömän toimeentulon suojan käsite ymmärretään samalla tavalla ja koostetaan melko samankaltaisista elementeistä, mutta turvan hyväksyttävä vähimmäistaso nähdään eri tasoisena. Välttämättömyydestä on löydettävissä useita eri tulkinnan mahdollistavia tasoeroja kohtuullisesta ja yhteiskuntaan osallistavasta vähimmäistasosta biologiseen eksistenssiminiin. Suomi tulkitsee välttämättömyyttä ihmisoikeuselimiä suppeammin. Tämän takia turvan tosiasiallinen toteutuminenkin nähdään eri tavoin. Suomi perustelee myönteistä kantaansa alhaisia etuuksia täydentävällä muulla järjestelmällä. Samaan aikaan kansallisessakin järjestelmässä tunnistetaan toimeentulotuen muita etuuksia täydentävä rooli ja järjestelmän painopistettä pyritään uudistuksilla siirtämään enemmän kohti ensisijaisia etuuksia.