Oikeushenkilön rangaistusvastuu sisäpiirintiedon väärinkäyttörikoksissa : rikoslain 51 luvun 8 §:n suhde listayhtiön johdon menettelyyn
Kitinoja, Emmiina (2024)
Kitinoja, Emmiina
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501071466
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501071466
Tiivistelmä
Vuoden 1999 rikoslain uudistuksen yhteydessä oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotettiin koskemaan rikoslain 51 luvun mukaisia arvopaperimarkkinarikoksia, mukaan lukien sisäpiirintiedon väärinkäyttöä. Lainopillisen tutkimukseni tarkoituksena on selvittää oikeushenkilön rangaistusvastuun perusteita sisäpiirintiedon väärinkäyttörikoksissa ja tarkastella erityisesti rikoslain 51 luvun 8 §:n suhdetta listayhtiön johdon menettelyyn. Tutkimukseni pyrkii vastaamaan kysymykseen: "Millainen rooli listayhtiön johdolla on oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisessa sisäpiirintiedon väärinkäyttöä koskevissa rikoksissa?".
Vaikka rikosoikeudessa ja kriminologiassa rikollisuus on lähtökohtaisesti ymmärretty individualistisesti, yksilöön kohdistuva rikosoikeudellinen ei usein ole riittävä seuraamus silloin, kun rikos on tehty oikeushenkilön puolesta tai hyväksi. Oikeushenkilön rangaistusvastuu voi perustua erilaisiin vastuumuotoihin, kuten organisaation huolimattomuuteen sekä oikeushenkilön ja luonnollisen henkilön samastamiseen. Johdon menettely on tässä keskeisessä asemassa, sillä heidän tehtävänään on lopulta vastata yhtiön toiminnasta ja sen lainmukaisuudesta. Johdon huolellisuusvelvoitteiden laiminlyönti voi johtaa oikeushenkilön vastuun toteutumiseen ja rangaistukseen. Myös anonyymi syyllisyys voi tulla kyseeseen.
Oikeushenkilön rangaistusvastuun arvioinnissa on varmistettava, että organisaation toiminnalla on ollut vähintään myötävaikuttava yhteys rikoksen tapahtumiseen ja että rikos olisi voitu estää asianmukaisilla toimilla. Rangaistusvastuun peruste ei siten ole objektiivinen, vaan korostaa yrityksen sisäistä ohjeistusta ja valvontaa. Listayhtiöillä on käytössään useita keinoja hallita sisäpiirintietoa ja ehkäistä siihen liittyviä väärinkäytöksiä. Tässä tutkielmassa käsitellään näitä hallintakeinoja ja niiden merkitystä oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisen kannalta.
Vaikka rikosoikeudessa ja kriminologiassa rikollisuus on lähtökohtaisesti ymmärretty individualistisesti, yksilöön kohdistuva rikosoikeudellinen ei usein ole riittävä seuraamus silloin, kun rikos on tehty oikeushenkilön puolesta tai hyväksi. Oikeushenkilön rangaistusvastuu voi perustua erilaisiin vastuumuotoihin, kuten organisaation huolimattomuuteen sekä oikeushenkilön ja luonnollisen henkilön samastamiseen. Johdon menettely on tässä keskeisessä asemassa, sillä heidän tehtävänään on lopulta vastata yhtiön toiminnasta ja sen lainmukaisuudesta. Johdon huolellisuusvelvoitteiden laiminlyönti voi johtaa oikeushenkilön vastuun toteutumiseen ja rangaistukseen. Myös anonyymi syyllisyys voi tulla kyseeseen.
Oikeushenkilön rangaistusvastuun arvioinnissa on varmistettava, että organisaation toiminnalla on ollut vähintään myötävaikuttava yhteys rikoksen tapahtumiseen ja että rikos olisi voitu estää asianmukaisilla toimilla. Rangaistusvastuun peruste ei siten ole objektiivinen, vaan korostaa yrityksen sisäistä ohjeistusta ja valvontaa. Listayhtiöillä on käytössään useita keinoja hallita sisäpiirintietoa ja ehkäistä siihen liittyviä väärinkäytöksiä. Tässä tutkielmassa käsitellään näitä hallintakeinoja ja niiden merkitystä oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisen kannalta.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4505]