Uraansa aloittelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia ammatillisesta varmuudesta ja epävarmuudesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään aloittelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia ammatillisesta varmuudesta ja epävarmuudesta ja sitä millaisia merkityksiä nämä kokemukset saavat osana ammatillisen asiantuntijuuden ja ammatti-identiteetin kehittymisprosessia.

Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa aloittelevaa sosiaalityöntekijää, jotka olivat toimineet sosiaalityöntekijän tehtävissä alle kaksi vuotta. Yksilöhaastattelut toteutettiin Teamsin välityksellä. Metodologisena lähtökohtana tutkielmassa käytetään fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta ja aineisto on analysoitu tulkitsevaa fenomenologista analyysia (IPA) hyödyntäen.

Kokemukset ammatillisesta varmuudesta ja epävarmuudesta realisoituivat käytännön sosiaalityön sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Tunteena ja kokemuksena ne olivat vahvasti sidonnaisia aikaan, paikkaan ja tiettyihin tilanteisiin. Työyhteisön tuki tai sen puute koettiin hyvin merkityksellisenä ammatillisen identiteetin ja toimijuuden kehittymiselle. Haastateltavien kokemuksista välittyy kuva ammatti-identiteetin kehittymisestä dynaamisena prosessina, johon yhdistyivät kokeneempien työntekijöiden aktiivinen havainnointi, omat persoonalliset valinnat sekä omat ja sosiaalityölle keskeiset arvot. Tutkimuksessa käsiteltiin oman ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kehittymistä ammatillisen varmuuden ja epävarmuuden kokemusten kautta. Epävarmuus yhdistettiin kokemukseen tiedon puutteesta. Ammatillinen varmuus välittyi kokemuksena siitä, että pystyy luottamaan omiin taitoihin ja kykyihin selviytyä työn haasteista. Käytännön sosiaalityössä saadut kokemukset vahvistivat haastateltavien osaamista ja tietopohjaa, mikä puolestaan lisäsi heidän varmuuttaan omasta toimijuudestaan.

Tutkimuksen yhteenvetona todetaan, että sosiaalityössä täydellisen varmuuden saavuttaminen näyttäytyy mahdottomana ja epävarmuuden sietokyky on keskeinen osa ammatillisen toimijuuden kehittymistä. Ammatillinen epävarmuus nousi esiin myös positiivisena voimana, joka tuki haastateltavien aktiivista tiedonhakua ja ammatillista kasvua.