Kriittisten raaka-aineiden asetus ja nettonollateollisuutta koskeva asetus – Euroopan unionin sääntelykeinot arvoketjujen ohjaamisessa kohti kestävyyttä

Abstract

Ilmastonmuutos on jo vuosikymmenien ajan huomioitu Euroopan unionin oikeudessa. Kuitenkin vasta vastikään Pariisin ilmastosopimuksen siivittämänä ilmastonmuutokseen vastaavat toimet ja keinot ovat nousseet monipuolisemmaksi osaksi unionin lainsäädäntöä. Ilmastonmuutoksen lisäksi viime vuosien globaalit tapahtumat, kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut, että Euroopan unionin tulee vähentää riippuvuuksia unionin ulkopuolisista alueista ja valtioista muun muassa energiansaannissa.

Euroopan unioni on säätänyt kaksi säädöstä, kriittisten raaka-aineiden asetuksen sekä nettonollateollisuutta koskevan asetuksen ohjaamaan energiasektorin arvoketjuja kohti kestävyyttä taksonomia-asetuksen ohella, joka määrittelee unionissa kestävyydelle yhtenäisen kriteeristön. Arvoketjujen ohjaaminen sääntelyn keinoin voi tapahtua eri keinoin, kuten ohjailemalla yksityisiä tahoja taikka keskittymällä julkista sektoria ohjailevaan sääntelyyn. Tutkielmassa käsiteltävät asetukset ohjailevat pitkälti julkista sektoria.

Jotta taloudellinen toiminta voidaan määritellä ympäristön kannalta kestäväksi, taksonomia-asetus vahvistaa jokaista kuutta ympäristötavoitetta varten yhdenmukaiset kriteerit, joissa otetaan huomioon taloudellisen toiminnan tuotteiden ja palvelujen elinkaari sen ympäristövaikutusten lisäksi. Kriittisten raaka-aineiden asetus sekä nettonollateollisuutta koskeva asetus mukailevat taksonomia-asetuksen kriteeristöä. Tutkielmassa havaitaan myös, että Euroopan unionin energiaoikeus sekä ilmasto-oikeus ovat kehittyneet yhä enemmän päällekkäisiksi oikeudenaloiksi unionin poliittisten tavoitteiden vuoksi, jotka yhdistävät ilmastotavoitteita sekä energiaan liittyviä tavoitteita.