Erityiseen julmuuteen ja raakuuteen liittyvän kvalifiointiperusteen täyttyminen törkeissä eläinsuojelurikoksissa
Riitijoki, Jonna (2025)
Riitijoki, Jonna
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501266893
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501266893
Tiivistelmä
Eläinten asema yhteiskunnassa on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi. Vuonna 2011 eläinsuojelurikoksista kriminalisoitiin myös törkeä tekomuoto ja tammikuussa 2024 eläinsuojelulainsäädäntö koki kokonaisuudistuksen, kun laki eläinten hyvinvoinnista tuli voimaan. Uusi eläinten hyvinvointilaki pyrkii parantamaan eläinten hyvinvointia. Eläinten julma ja raaka kohtelu aiheuttaa ihmisissä pahennusta. Erityisen julman ja raa’an menettelyn arvioiminen aiheuttaa kuitenkin tuomioistuimille hankaluuksia.
Tämä lainoppia ja empiiristä tutkimusta yhdistelevä tutkielma käsittelee törkeitä eläinsuojelurikoksia ja keskittyy etenkin kvalifiointiperusteeseen erityisestä raakuudesta tai julmuudesta. Tutkielmassa luodaan yleiskatsaus eläinsuojelurikoksiin ja niihin liittyviin erityispiirteisiin, mutta päähuomio on törkeissä eläinsuojelurikoksissa. Tutkielma on jaettu niin, että aluksi käsitellään eläinten oikeudellista asemaa ja törkeän tekomuodon säätämisen taustaa. Tämän jälkeen käsitellään eläinsuojelurikoksen törkeää tekomuotoa yleisemmin ja lopulta esimerkkien avulla esitellään oikeuskäytännön nykytila.
Tutkimusta varten on kerätty yhteensä 156 törkeää eläinsuojelurikosta koskevaa oikeustapausta käräjäoikeuksilta ja hovioikeuksilta. Tutkimusaineiston perusteella on analysoitu, kuinka tuomioistuimet käytännössä soveltavat rikoslain 17 luvun 14 a §:n 1 momentin 1 kohtaa. Pyrkimyksenä on selvittää, millaisissa tapauksissa kriteeri erityisestä julmuudesta tai raakuudesta on oikeuskäytännössä täyttynyt.
Tutkimuksessa on havaittu, että oikeuskäytäntö on törkeissä eläinsuojelurikoksissa epäyhtenäistä. Tuomioistuimet soveltavat kriteeriä erityisestä raakuudesta ja julmuudesta varsin itsenäisesti, sillä lain sanamuoto tai esityöt eivät juuri tarjoa tulkinta-apua. Tutkimustulosten perusteella tulkintaan näyttäisi vaikuttavan muun muassa se, mihin eläinlajiin rikos on kohdistunut. Vaihtelevaa tulkintaa esiintyy myös siinä, milloin aiheutunut kipu on ollut suurta ja pitkäkestoista.
Tämä lainoppia ja empiiristä tutkimusta yhdistelevä tutkielma käsittelee törkeitä eläinsuojelurikoksia ja keskittyy etenkin kvalifiointiperusteeseen erityisestä raakuudesta tai julmuudesta. Tutkielmassa luodaan yleiskatsaus eläinsuojelurikoksiin ja niihin liittyviin erityispiirteisiin, mutta päähuomio on törkeissä eläinsuojelurikoksissa. Tutkielma on jaettu niin, että aluksi käsitellään eläinten oikeudellista asemaa ja törkeän tekomuodon säätämisen taustaa. Tämän jälkeen käsitellään eläinsuojelurikoksen törkeää tekomuotoa yleisemmin ja lopulta esimerkkien avulla esitellään oikeuskäytännön nykytila.
Tutkimusta varten on kerätty yhteensä 156 törkeää eläinsuojelurikosta koskevaa oikeustapausta käräjäoikeuksilta ja hovioikeuksilta. Tutkimusaineiston perusteella on analysoitu, kuinka tuomioistuimet käytännössä soveltavat rikoslain 17 luvun 14 a §:n 1 momentin 1 kohtaa. Pyrkimyksenä on selvittää, millaisissa tapauksissa kriteeri erityisestä julmuudesta tai raakuudesta on oikeuskäytännössä täyttynyt.
Tutkimuksessa on havaittu, että oikeuskäytäntö on törkeissä eläinsuojelurikoksissa epäyhtenäistä. Tuomioistuimet soveltavat kriteeriä erityisestä raakuudesta ja julmuudesta varsin itsenäisesti, sillä lain sanamuoto tai esityöt eivät juuri tarjoa tulkinta-apua. Tutkimustulosten perusteella tulkintaan näyttäisi vaikuttavan muun muassa se, mihin eläinlajiin rikos on kohdistunut. Vaihtelevaa tulkintaa esiintyy myös siinä, milloin aiheutunut kipu on ollut suurta ja pitkäkestoista.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4517]