”Tämmöinen murrettu, sorrettu ihminen” - Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden naisten kokemuksia kuulluksi tulemisesta sosiaalityöntekijän kohtaamisessa
Toikka, Jutta (2025)
Toikka, Jutta
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501297906
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501297906
Tiivistelmä
Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Jokaisella sosiaalialan sektorilla tavataan lähisuhdeväkivallan uhreja, mutta ymmärrys sensitiivisestä aiheesta saattaa vaihdella sen mukaan, kuinka paljon näitä kohtaamisia on. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden naisten kokemuksia kuulluksi tulemisesta sosiaalityöntekijän tai muun sosiaalialan ammattilaisen kohtaamisessa. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerätty haastattelemalla kuutta lähisuhdeväkivaltaa kokenutta naista, jotka ovat tavanneet jossain palvelussa sosiaalityöntekijän tai muun sosiaalialan ammattilaisen. Kohtaamisia eri palveluissa on ollut 17. Tieteenfilosofisena teoriana tutkielmassa on hermeneuttis-fenomenologinen tutkimusstrategia ja se sijoittuu sukupuolittuneen väkivallan tutkimuskenttään.
Kohtaamiset sosiaalityöntekijöiden kanssa ovat jättäneet naisille kokemuksen, etteivät he ole tulleet kuulluiksi. Kuulluksi tulemattomuuden kokemukseen on saattanut vaikuttaa, ettei tapaamisella ole ollut mahdollisuutta olla ilman väkivallan tekijää, työntekijän ammatillinen mallitarina on ohjannut vahvasti hänen suhtautumistaan tilanteeseen tai eri osapuolten etujen ristiriidat ovat estäneet työntekijää näkemästä todellista tilannetta. Muiden sosiaalialan ammattilaisten, kuten väkivaltatyön erityisosaajien kanssa, kokemus kuulluksi tulemisesta on toteutunut. Näitä kohtaamisia on yhdistänyt se, ettei väkivallan tekijä ole ollut samassa tapaamisessa, tapaamiselle ja suhteelle on ollut riittävästi aikaa ja työntekijällä on ollut osaamista lähisuhdeväkivaltailmiön eri puolista. Kohtaamisen kokemukset ovat vaikuttaneet naisten selviytymisen kokemukseen. Naiset kuvasivat olevansa selviytymisen polulla jossain kohtaa, vaikka eivät vielä perillä olisikaan. Sosiaalityöntekijän tapaamiset ovat aiheuttaneet toissijaista sosiaalista haavoittumista ja vieneet selviytymisen polulla taaksepäin. Myös vaatimus olla tekemisissä väkivallan tekijän kanssa vaikeutti toipumista. Toisaalta taas hyvät kohtaamiset olivat auttaneet naisia ja palauttaneet kokemuksen toimijuudesta. Ammatilliset mallitarinat saattavat ohjata ammattilaista siinä, ottaako hän väkivallan asiakkaan kanssa puheeksi. Jos palvelusta puuttuvat yhteisesti sovitut toimintamallit väkivallan puheeksi ottamisesta ja käsittelystä, saattaa työntekijä ohittaa väkivallasta kysymisen tai uhrin yritykset kertoa väkivallasta. Tutkielma osoittaa, että lähisuhdeväkivaltailmiön ymmärrystä on lisättävä eri sosiaalialan sektoreille. Lisäksi sosiaalityöntekijät ja muut sosiaalialan ammattilaiset tarvitsevat lisää osaamista kohtaamisen merkityksestä asiakkaan hyvinvoinnin kannalta.
Kohtaamiset sosiaalityöntekijöiden kanssa ovat jättäneet naisille kokemuksen, etteivät he ole tulleet kuulluiksi. Kuulluksi tulemattomuuden kokemukseen on saattanut vaikuttaa, ettei tapaamisella ole ollut mahdollisuutta olla ilman väkivallan tekijää, työntekijän ammatillinen mallitarina on ohjannut vahvasti hänen suhtautumistaan tilanteeseen tai eri osapuolten etujen ristiriidat ovat estäneet työntekijää näkemästä todellista tilannetta. Muiden sosiaalialan ammattilaisten, kuten väkivaltatyön erityisosaajien kanssa, kokemus kuulluksi tulemisesta on toteutunut. Näitä kohtaamisia on yhdistänyt se, ettei väkivallan tekijä ole ollut samassa tapaamisessa, tapaamiselle ja suhteelle on ollut riittävästi aikaa ja työntekijällä on ollut osaamista lähisuhdeväkivaltailmiön eri puolista. Kohtaamisen kokemukset ovat vaikuttaneet naisten selviytymisen kokemukseen. Naiset kuvasivat olevansa selviytymisen polulla jossain kohtaa, vaikka eivät vielä perillä olisikaan. Sosiaalityöntekijän tapaamiset ovat aiheuttaneet toissijaista sosiaalista haavoittumista ja vieneet selviytymisen polulla taaksepäin. Myös vaatimus olla tekemisissä väkivallan tekijän kanssa vaikeutti toipumista. Toisaalta taas hyvät kohtaamiset olivat auttaneet naisia ja palauttaneet kokemuksen toimijuudesta. Ammatilliset mallitarinat saattavat ohjata ammattilaista siinä, ottaako hän väkivallan asiakkaan kanssa puheeksi. Jos palvelusta puuttuvat yhteisesti sovitut toimintamallit väkivallan puheeksi ottamisesta ja käsittelystä, saattaa työntekijä ohittaa väkivallasta kysymisen tai uhrin yritykset kertoa väkivallasta. Tutkielma osoittaa, että lähisuhdeväkivaltailmiön ymmärrystä on lisättävä eri sosiaalialan sektoreille. Lisäksi sosiaalityöntekijät ja muut sosiaalialan ammattilaiset tarvitsevat lisää osaamista kohtaamisen merkityksestä asiakkaan hyvinvoinnin kannalta.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4513]