”Eihän siellä voi sitten liian autonominenkaan olla” : opettajien ja opetussuunnitelman käsityksiä oppilaiden autonomian edistämisestä perusopetuksessa

Abstract

Maamme lasten ja nuorten hyvinvoinnin tila on lähivuosina ollut yhä enenevissä määrin esillä eri medioissa. Autonomia nähdään useiden hyvinvointiteorioiden mukaan yhtenä keskeisimmistä psykologista hyvinvointia edistävistä tekijöistä. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käsityksiä perusopetuksen opetussuunnitelmalla ja perusopetuksessa työskentelevillä opettajilla on oppilaiden autonomian edistämisestä. Toisena tavoitteena on kartoittaa käytännön keinoja sille, miten opettajat voivat tukea oppilaiden autonomiaa heidän hyvinvointiaan edistävällä tavalla.

Autonomia määrittyy vapauden ja vastuun tasapainoksi. Autonomiaan liittyvä vapaus voidaan ymmärtää sellaisena omaehtoisena toimintana, joka perustuu yksilön vapaaseen tahtoon toimia. Autonomiaan liittyvä vastuu taas ilmenee omaan yhteisöön ja yhteiskuntaan jäsentymisenä. Tällöin yksilö huomioi kaikessa toiminnassaan vastuunsa suhteessa sekä itseen että muihin.

Tämä tutkimus on luonteeltaan fenomenografisen tutkimussuuntauksen ohjaama laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta osasta: nykyisen opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteita käsittelevistä luvuista sekä ryhmähaastattelun avulla kootusta opettajien haastatteluaineistosta. Käytetty analyysimenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi, joka on toteutettu teoriaohjaavasti.

Tutkimustulokseni osoittavat, että opetussuunnitelman näkökulmasta laaja-alaisen osaamisen tavoitteista on löydettävissä oppilaiden autonomian edistämiseen viittaavia ilmauksia, mutta niiden merkitysten ymmärtäminen ja toteuttaminen käytännön työssä jäävät opetussuunnitelman toteuttajan eli opettajan itsensä varaan. Haastattelemieni opettajien näkökulmasta opetussuunnitelma taas vaatii oppilailta liian autonomista toimijuutta, johon vain harvan lapsen valmiudet riittävät. Opettajat eivät kiistä oppilaiden autonomian merkityksellisyyttä, mutta korostavat sen yksilöllistä luonnetta sekä sen edellyttämien taitojen harjoittelemista ikä- ja kehitystason mukaisesti.