Demokratia kasvaa rynnäkkökiväärin piipusta – perustelut Suomen osallistumiselle Afganistanin sotaan

Abstract

Pro gradu tutkielmani käsittelee sitä, miten Suomen osallistumista Afganistanin sotaan sotilas- ja siviilikriisinhallintaoperaatioissa perusteltiin. Suomi osallistui useisiin kriisinhallintaoperaatioihin Afganistanissa vuosina 2002–2021. Kansainvälisen intervention tarkoituksena oli syöstä maata hallinnut Taliban-hallinto vallasta ja estää Afganistanin käyttäminen terrorismin tukikohtana. Pitkän aikavälin tavoitteena oli vakauttaa Afganistanin tilanne ja mahdollistaa maan demokraattinen kehitys.

Menetelmä tutkielmassani on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka avulla jaottelen osallistumista puoltavat argumentit suomalaisia ja afganistanilaisia hyödyttäviin. Teoreettisena viitekehyksenä käytän strategisen kulttuurin teoriaa ja turvallistamisen teoriaa. jonka mukaan strateginen kulttuuri on melko pysyvä kokoelma poliittisen johdon uskomuksia, asenteita käyttäytymismalleja, jotka ovat muuttuneet ajatusmalleiksi. Nämä ajatusmallit ohjaavat päätöksentekoa. Turvallistamisen teorian mukaan turvallistaminen on kokoelma käytäntöjä, joilla poliittiset toimijat tekevät tavanomaisista politiikan kysymyksistä turvallisuuspolitiikan kysymyksiä.

Mietintöjen ja selontekojen perusteella Suomen osallistumista perusteltiin hyvin erilaisin argumentein, joissa vedottiin Suomen osallistumisen palvelevan sekä suomalaisten että afganistanilaisten etuja. Osallistumisen esitettiin edesauttavan mm. suomalaisten turvallisuutta. Aineistossa ei mainittu suoraan Suomen ulkopoliittisia motiiveja, jotka liittyivät keskinäisten välien hoitamiseen Natoon ja Yhdysvaltoihin.