Sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien työhyvinvoinnin muutokset koronapandemian muovaamassa arjessa

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien työhyvinvoinnin muutoksia sekä siihen vaikuttaneita tekijöitä koronapandemian aikana. Lisäksi tarkastellaan pandemia-aikana syntyneitä hyviä työkäytänteitä sekä työelämään jääneitä haasteita, jotka edelleen vaikuttavat arjen työssä.

Keskeisinä teorioina hyödynnän Allardtin hyvinvointiteoriaa sekä suppeasti Amartya Senin toimintamahdollisuuksien teoriaa sosiaalityön näkökulmasta. Työhyvinvoinnin tarkasteluun liittyvät olennaisesti psykososiaalinen kuormitus, resilienssi, työn intensiivisyys, sosiaalinen kiihtyvyys ja digitalisaatio, jotka muodostavat oman tarkastelukokonaisuutensa. Tutkimuksen tietoteoreettisena lähtökohtana on kriittinen realismi.

Tutkimuksen aineisto on kerätty Panda-hankkeen aikana yhteistyössä Lapin yliopiston ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian kanssa vuosina 2020-2023. Aineistosta on valittu analysoitavaksi 707 vastausta, jotka koostuvat sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien määrällisistä ja laadullisista kyselyvastauksista. Tutkimuksessa on käytetty sekä määrällisinä että laadullisina analyysimenetelmiä. Määrällinen osuus sisältää kuvailevia tilastollisia tunnuslukuja sekä ristiintaulukointeja, kun taas laadullinen analyysi perustuu teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin.

Tulokset osoittavat, ettei työhyvinvoinnin muutoksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä voida yksiselitteisesti määritellä. Tuloksista nousi esiin sekä työhyvinvointia heikentäviä että parantavia tekijöitä, mutta niiden vertailu keskenään ei ole suoraviivaista. Pandemia-ajan hyviksi työkäytänteiksi nousivat työn rakenteiden organisointi sekä terveydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen. Toisaalta merkittäviksi haasteiksi tunnistettiin psykososiaalinen kuormitus, toimintamahdollisuuksien heikentyminen, työn intensiivistyminen ja digitalisaation aiheuttamat vaikeudet, jotka edelleen vaikuttavat työelämään.

Tutkimuksen tulokset auttavat tunnistamaan sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien työ-hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja voivat toimia pohjana työyhteisöjen kehittämistoimenpiteille. Tulosten perusteella on mahdollista suunnitella toimintatapoja, jotka tukevat työhyvinvointia ja ennaltaehkäisevät sen heikentymistä tulevaisuuden kriisitilanteissa.