“Nykyään pitäisi olla psykologi, tsemppari, atk-nero, lääkäri, jne” : fenomenografinen tutkimus opettajien työuupumuksesta

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tarkastella, millaisia käsityksiä opettajilla on työuupumuksen ilmenemisestä ja sen kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä yksilön ja työyhteisön näkökulmasta. Teoriataustassa tarkastelen työuupumusta ensin yleisellä tasolla ja sen jälkeen opetusalan näkökulmasta. Tutkimusaineistoni keräsin peruskoulun opettajille suunnatulla sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Aineistoni koostuu 32 opettajan kyselyvastauksesta. Analysoin kyselyvastaukset hyödyntämällä fenomenografista tutkimusotetta.

Tutkimustulosten mukaan työuupumus ilmenee opettajan työssä psyykkisinä ja fyysisinä oireina yksilötasolla, mutta työuupumukseen liittyy vahvasti myös sosiaalinen ulottuvuus. Tutkimustuloksissa nousee esille etenkin kyynistyminen sekä kokonaisvaltainen ja jatkuva väsymys, jotka näkyvät niin yksilötasolla kuin työyhteisöissäkin. Tutkimustulosten mukaan työuupumuksen kehittymiseen vaikuttavat työn sisältöön, töiden organisointiin ja työyhteisön vuorovaikutukseen liittyvät tekijät sekä yksilölliset kuormitus- ja voimavaratekijät. Kuormitustekijöinä nousevat vahvimmin esille opettajien kokema rooliylikuormitus sekä vuorovaikutus oppilaiden ja heidän huoltajiensa kanssa. Voimavaratekijöinä puolestaan nousevat vahvimmin esille kollegojen tuki sekä työn ja vapaa-ajan selkeä rajaaminen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työuupumus on monitahoinen ja monisyinen ilmiö opetustyössä. Sen ennaltaehkäisyyn tarvitaan avoimuutta, tietoisuuden lisäämistä, esihenkilöiden huomiota, yksilön vastuuta, yhteistyötä ja konkreettisia tekoja, mutta myös yhteiskunnallista muutosta, jotta kouluille saadaan tarvittavat resurssit ja lapsiperheille riittävää tukea myös koulun ulkopuolelle.