Sosiaalityön ja eroauttamisen positiot sosiaalitoimen selvityksissä

Abstract

Tutkielma käsitteli vanhempien huoltoriitatilanteessa tehtäviä olosuhdeselvityksiä sosiaalityöllisenä työnä. Olosuhdeselvityksillä on tuomioistuimen pyyntöön perustuva institutionaalinen tehtävänanto, jonka tarkoituksena on selvittää lapsen ja perheen olosuhteet huoltoriidan tuomioistuinkäsittelyä varten. Tutkielmassa tarkasteltiin olosuhdeselvitystyöhön liittyviä sosiaalityöllisiä ja eroauttamisen positioita sosiaalityöntekijöiden haastattelupuheessa. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineistona olivat kahdeksan olosuhdeselvityksiä tekevän sosiaalityöntekijän haastattelua, jotka on tallennettu Kansalliseen tietoarkistoon. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Aineiston luennan teoreettisena näkökulmana oli positiointiteoria.

Olosuhdeselvitysten tekeminen sosiaalityöllisenä työnä asemoitui kolmeen positiokategoriaan ja niiden sisältämiin positioihin, joita olivat sosiaalityölähtöisyys (arvoihin sitoutuja, intervention tekijä, osaamisen portinvartija), institutionaalinen työ (rajojen asettaja, sosiaalityöllisen toimijuuden rajaaja) ja ammatillisen paikan hakeminen, joka ilmeni selvitystyön ammatillisten rajojen hämärtymisenä, limittäisenä toimijuutena ja koulutuksellisessa katveessa olemisena. Sosiaalityöntekijöille rakentui eroauttamisen paikkoja kahteen positiokategoriaan ja niiden positioihin: huoltoriidan ilmiön asiantuntija (sovinnon edellytysten arvioija, vanhempien herättelijä) ja eroauttamisen toimija (sovinnon edistäjä, sovinnon teon avustaja).

Selvitysten tekemisen sosiaalityölliset ja eroauttamisen käytännöt vaihtelivat institutionaaliseen tehtävänantoon keskittyvän työotteen ja muutokseen pyrkivän sosiaalityön orientaation välillä. Positiot olivat myös tilanteisia sekä ilmensivät sosiaalityöntekijöiden sitoutumista kulttuuriseen, institutionaaliseen, oikeudelliseen ja henkilökohtaiseen moraalijärjestykseen tai niiden haastamista. Positiot toivat esiin myös sosiaalityöntekijöiden professionaalin asiantuntijuuden ulottuvuuksia sekä rajatyötä lapsiperhesosiaalityön yhdyspinnoilla. Eroauttamisen käytännöt olosuhdeselvityksen jälkeen perustuivat asiakkaiden tilannekohtaisiin tarpeisiin. Systemaattisia eroauttamisen käytäntöjä ei tullut esiin. Väliinputoamistilanteiden ja huoltoriitojen pitkittymisen ennaltaehkäisemiseksi erososiaalityöstä tarvitaan lisää tutkimusta ja sitä tulee kohdistaa huoltoriitaselvityksessä olleiden asiakkaiden palvelutarpeisiin.