”Koko elämänkirjo traumaattisine tapahtumineen on osa sosiaalityötä” Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia sijaistraumatisoitumisen ilmenemisestä ja sijaistraumatisoitumisesta toipumisesta
Hauru, Sofia (2025)
Hauru, Sofia
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025022714834
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025022714834
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli käsitellä sosiaalityöntekijöiden kokemuksia sijaistraumatisoitumisen ilmenemisestä ja sijaistraumatisoitumisesta toipumisesta. Sijaistraumatisoituminen käsitteenä ja ilmiönä on edelleen Suomessa melko heikosti tunnettu. Sosiaalityön kaltainen työ pitää kuitenkin sisällään riskin sijaistraumatisoitumiseen, jonka vuoksi aiheen tutkiminen ja esiin nostaminen on tärkeää. Tutkielmassa keskityttiin sijaistraumatisoitumiseen, toipumisen ilmenemiseen sekä toipumisen taustalla vaikuttaviin tekijöihin ja mekanismeihin. Keskiössä olivat sosiaalityöntekijöiden kokemukset sijaistraumatisoitumisesta ja siitä toipumisesta. Tutkielman toipumisnäkökulmaa kehysti toipumisorientaatio. Realistinen arviointi tuki tekijöiden ja mekanismien tunnistamista. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka empiirinen aineisto kerättiin anonyymilla Webropol-kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkielman tulokset jaettiin kahteen osioon: sijaistraumatisoitumisen ja toipumisen ilmenemiseen sekä sijaistraumatisoitumisesta toipumista estäviin ja edistäviin mekanismeihin. Tärkeimmät tulokset niin sijaistraumatisoitumisesta toipumisen estymisen kuin edistymisen kannalta liittyivät työoloihin, työn sisältöön, kohtaamiseen, tuen saamiseen, ilmiön tunnistamiseen, sosiaalityöntekijöiden aiempaan traumataustaan ja henkilökohtaiseen hyvinvointiin. Erityisesti sijaistraumatisoitumisesta toipumista edistäviin mekanismeihin liittyivät sosiaalityöntekijöiden saama tuki, tieto ilmiöstä sekä kyky itsereflektioon. Sosiaalityöntekijät kokivat, että tietoisuus ilmiöstä, kyky itsereflektioon sekä saatu tuki esihenkilöiltä, työkavereilta ja ammattilaisilta edistävät sijaistraumatisoitumisesta toipumista. Sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan myös työyhteisöllä ja työympäristöllä oli vaikutusta toipumiseen.
Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomessa sosiaalialalla on tarvetta sijaistraumatisoitumisen tiedostamiselle, tunnistamiselle ja käsittelemiselle. Erityisesti esiin nousi tarve ilmiöstä keskustelemiseen ja sen huomioimiseen työyhteisöissä. Tutkielma toi esiin myös jatkotutkimustarpeita. Jatkotutkimukset voisivat käsitellä esimerkiksi toteutettujen poliittisten leikkausten ja muutosten vaikutuksia sosiaalialaan sekä sosiaalityöntekijöiden sijaistraumatisoitumiseen. Jatkotutkimuksissa voitaisiin käsitellä myös johtamisen ja esihenkilöiden roolia ja merkitystä sijaistraumatisoitumisen kannalta. Jonkinlaisen toimintamallin kehittäminen työyhteisöille sijaistraumatisoitumisen ennaltaehkäisyä, puheeksi ottamista sekä toipumisen mahdollistumista koskien olisi myös tarpeellinen.
Tutkielman tulokset jaettiin kahteen osioon: sijaistraumatisoitumisen ja toipumisen ilmenemiseen sekä sijaistraumatisoitumisesta toipumista estäviin ja edistäviin mekanismeihin. Tärkeimmät tulokset niin sijaistraumatisoitumisesta toipumisen estymisen kuin edistymisen kannalta liittyivät työoloihin, työn sisältöön, kohtaamiseen, tuen saamiseen, ilmiön tunnistamiseen, sosiaalityöntekijöiden aiempaan traumataustaan ja henkilökohtaiseen hyvinvointiin. Erityisesti sijaistraumatisoitumisesta toipumista edistäviin mekanismeihin liittyivät sosiaalityöntekijöiden saama tuki, tieto ilmiöstä sekä kyky itsereflektioon. Sosiaalityöntekijät kokivat, että tietoisuus ilmiöstä, kyky itsereflektioon sekä saatu tuki esihenkilöiltä, työkavereilta ja ammattilaisilta edistävät sijaistraumatisoitumisesta toipumista. Sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan myös työyhteisöllä ja työympäristöllä oli vaikutusta toipumiseen.
Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomessa sosiaalialalla on tarvetta sijaistraumatisoitumisen tiedostamiselle, tunnistamiselle ja käsittelemiselle. Erityisesti esiin nousi tarve ilmiöstä keskustelemiseen ja sen huomioimiseen työyhteisöissä. Tutkielma toi esiin myös jatkotutkimustarpeita. Jatkotutkimukset voisivat käsitellä esimerkiksi toteutettujen poliittisten leikkausten ja muutosten vaikutuksia sosiaalialaan sekä sosiaalityöntekijöiden sijaistraumatisoitumiseen. Jatkotutkimuksissa voitaisiin käsitellä myös johtamisen ja esihenkilöiden roolia ja merkitystä sijaistraumatisoitumisen kannalta. Jonkinlaisen toimintamallin kehittäminen työyhteisöille sijaistraumatisoitumisen ennaltaehkäisyä, puheeksi ottamista sekä toipumisen mahdollistumista koskien olisi myös tarpeellinen.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4537]