Euroopan unionin rikosoikeudellisten virastojen toiminnan oikeusperusta ja toimivallan ylikansallistuminen

Abstract

Euroopan unionissa rikostentorjunta on rikollisuuden kansainvälistyessä muuttunut tehottomaksi rikosten torjumisen ja ehkäisemisen osalta. Järjestäytyneen rikollisuuden arvioidaan aiheuttavan unionin taloudellisille eduille vuosittain 92–188 miljardin euron vahingot. Näistä vahingoista kyetään perimään alle kaksi prosenttia, minkä myötä unionissa on ajankohtaistunut keskustelu siitä, tulisiko tutkinta- ja syytetoimia suorittaa myös unionin virastojen toimesta.

Unionissa toimivat Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastolle (Europol) ja rikosoikeudellisen yhteistyön virastolle (Eurojust) ovat katsoneet rikostorjunnallisen tehottomuuden johtuvan jäsenvaltioiden puutteellisesta tietojenvaihtamisesta. Puutteellinen tietojenvaihtaminen on vaikeuttanut rajat ylittävien rikosten yhteensovittamista ja koordinointia, joiden asianmukaista toteutumista edellytetään aikaiselta rikoksiin puuttumisilta. Ratkaisuna riippuvaisuuteen jäsenvaltioiden tietojenvaihtamisen aktiivisuudesta, Europolin ja Eurojustin toimivaltuuksia on ehdotettu laajennettavaksi jäsenvaltioita sitovaksi ylikansallisen toimivallan käytöksi. Jäsenvaltiot eivät ole nähneet tällaista unionin ylikansallisen toimivallan käyttöä suhteellisena, minkä vuoksi unionin rikostentorjunnan tehokkuus on pysynyt ennallaan.

Unionin ylikansallista toimivallan käyttöä vastustava jäsenvaltioiden enemmistö muutti kuitenkin mielensä vuonna 2017 perustamalla tiiviimmän yhteistyön muodossa Euroopan syyttäjäviraston (EPPO). EPPO perustettiin suorittamaan tutkinta- ja syytetoimia unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvissa rikoksissa ja saattamaan niihin osalliset tuomittaviksi. Tutkimis- ja syyttämistä koskevan toimivallan luovuttaminen unionin virastolle merkitsi huomattavaa muutosta näkemykseen siihen, tulisiko unionin käyttää ylikansallista toimivaltaa rikostentorjunnan tehostamiseksi.

EPPO on ollut tehokas unionin rikostentorjunnassa toimintansa aikana, sillä EPPOlla oli tutkinnassa yhteensä 19,2 miljardin euron vahingot, joita oli aiheutettu unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvilla rikoksilla. Tästä huolimatta, EPPOn toiminnassa on ilmennyt hajanaisuutta eri jäsenvaltioiden välillä, sillä sen toiminnan ylikansallinen luonne on ymmärretty vaihtelevasti. Unionissa on selvää tarvetta rikostentorjunnan tehostamiseksi, mutta sen ei tulisi perustua jäsenvaltioiden välillä vaihtelevaan käytäntöön siitä, miten ylikansallista toimivaltaa voidaan käyttää.

Tutkimuksessa tarkastellaan Europolin, Eurojustin ja EPPOn toiminnan luonnetta lainsäädännöllisestä näkökulmasta ja tutkitaan unionin rikostorjunnan ylikansallistamista näiden virastojen näkökulmasta. Ylikansallisen toimivallankäytön mahdollisuuksia tutkitaan kunkin viraston oikeus perustaan sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen toteutumisen näkökulmasta.