Lunastuslain uudistus: korvausjärjestelmän kehittäminen
Hinkula, Raimo (2025)
Hinkula, Raimo
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025030415397
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025030415397
Tiivistelmä
Tyytymättömyys lunastuskorvauksiin on johtanut lunastuslain uudistamishankkeeseen. Lunastuksia koskeva laki on jo vanha, ja yhteiskunta ja oikeudellinen ympäristö on tänä aikana muuttunut. Lakia on lähdetty uudistamaan ensisijaisena tarkoituksena parantaa omaisuudensuojaa. Lakihanke on ollut vireillä jo vuodesta 2015, ja tätä kirjoittaessa se on yhä kesken.
Tutkimuksessa keskitytään kolmeen lakihankkeen keskeisimmistä ehdotetuista muutoksista. Nämä ovat: käyvän hinnan käsitteen muuttaminen markkina-arvoksi (lain 30 §), lunastuskorvaukselle määrättävä prosentuaalinen korotus (uusi lain 38 a §) ja niin sanottujen arvonleikkaussäännösten poistaminen (lain 31.2–3 §). Empiirisenä aineistona käytetään hallituksen esitysluonnoksiin annettuja lausuntoja. Tarkoituksena on selvittää mitä mieltä lausunnoissa ollaan muutoksista; argumentteja puolesta ja vastaan.
Käyvän hinnan termin muuttaminen markkina-arvoksi hyväksytään laajasti. Muutoksen nähdään olevan lähinnä käsitteellinen. Osa lausunnonantajista kaipaa kuitenkin markkina-arvon määrittelyyn täsmennyksiä ja että asiat mainittaisiin laissa esitöiden säännöskohtaisten perusteluiden sijaan.
Lunastuskorvaukselle ehdotettu korotus jakaa lausunnonantajien mielipiteet vahvasti. Varsinkin maanomistajien etutahot näkevät sen kannatettavana, jopa liian pienenä, kun taas kaikki kunnat vastustavat korotusta. Kunnat ymmärtävät maapolitiikkansa laajasti ja näkevät lunastuskorvauksen korotuksella olevan paljon haitallisia vaikutuksia maapolitiikalleen. Erityisen haitallinen se näyttäisi olevan rakentamiskehotuksen kannalta (MRL 97 §). Korotus parantaa omaisuudensuojaa. Korotuksen nähdään myös parantavan erilaisten hankkeiden yleistä hyväksyttävyyttä.
Arvonleikkauksen poistaminen hyväksytään laajasti ja siihen suhtautuminen jakaa myös kuntia. Osa kunnista kokee sen tärkeänä, mutta osa kokee, että sillä ei ole käytännön merkitystä kunnan harjoittaman maapolitiikan kannalta. Maat hankintaan ennen asemakaavoitusta.
Muutokset eivät ratkaise kaikkia keskustelussa esiin tulleita ongelmia, eivätkä täytä kaikkien odotuksia, mutta parantavat omaisuudensuojaa. Huomioitavia seikkoja on paljon, ja muutosten vaikutukset ovat moninaiset. Arvioiminmenetelmiä tutkitaan ja kehitetään koko ajan. Arviointi kehittyy. Tämä tulee myös osaltaan parantamaan omaisuudensuojaa tulevaisuudessa ja takaamaan täyden korvauksen toteutumisen paremmin.
Tutkimuksessa keskitytään kolmeen lakihankkeen keskeisimmistä ehdotetuista muutoksista. Nämä ovat: käyvän hinnan käsitteen muuttaminen markkina-arvoksi (lain 30 §), lunastuskorvaukselle määrättävä prosentuaalinen korotus (uusi lain 38 a §) ja niin sanottujen arvonleikkaussäännösten poistaminen (lain 31.2–3 §). Empiirisenä aineistona käytetään hallituksen esitysluonnoksiin annettuja lausuntoja. Tarkoituksena on selvittää mitä mieltä lausunnoissa ollaan muutoksista; argumentteja puolesta ja vastaan.
Käyvän hinnan termin muuttaminen markkina-arvoksi hyväksytään laajasti. Muutoksen nähdään olevan lähinnä käsitteellinen. Osa lausunnonantajista kaipaa kuitenkin markkina-arvon määrittelyyn täsmennyksiä ja että asiat mainittaisiin laissa esitöiden säännöskohtaisten perusteluiden sijaan.
Lunastuskorvaukselle ehdotettu korotus jakaa lausunnonantajien mielipiteet vahvasti. Varsinkin maanomistajien etutahot näkevät sen kannatettavana, jopa liian pienenä, kun taas kaikki kunnat vastustavat korotusta. Kunnat ymmärtävät maapolitiikkansa laajasti ja näkevät lunastuskorvauksen korotuksella olevan paljon haitallisia vaikutuksia maapolitiikalleen. Erityisen haitallinen se näyttäisi olevan rakentamiskehotuksen kannalta (MRL 97 §). Korotus parantaa omaisuudensuojaa. Korotuksen nähdään myös parantavan erilaisten hankkeiden yleistä hyväksyttävyyttä.
Arvonleikkauksen poistaminen hyväksytään laajasti ja siihen suhtautuminen jakaa myös kuntia. Osa kunnista kokee sen tärkeänä, mutta osa kokee, että sillä ei ole käytännön merkitystä kunnan harjoittaman maapolitiikan kannalta. Maat hankintaan ennen asemakaavoitusta.
Muutokset eivät ratkaise kaikkia keskustelussa esiin tulleita ongelmia, eivätkä täytä kaikkien odotuksia, mutta parantavat omaisuudensuojaa. Huomioitavia seikkoja on paljon, ja muutosten vaikutukset ovat moninaiset. Arvioiminmenetelmiä tutkitaan ja kehitetään koko ajan. Arviointi kehittyy. Tämä tulee myös osaltaan parantamaan omaisuudensuojaa tulevaisuudessa ja takaamaan täyden korvauksen toteutumisen paremmin.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4537]