”Olen loppuun kulunut ihmisraunio” : tutkimus mielenterveys- ja päihdeomaisten hyvinvoinnista

Abstract

Läheisen henkilön mielenterveys- ja päihdeongelmilla on suuri vaikutus omaisen hyvinvointiin. Mielenterveys- tai päihdeomaisille ovat yleisiä puutteet omassa terveydessä, turvallisuudessa ja jaksamisessa. Pro gradu -tutkielmani tarkasteli mielenterveys- tai päihdeomaisten hyvinvointia Erik Allardtin hahmotteleman hyvinvoinnin ulottuvuuksien näkökulmasta. Tutkielmani aineisto muodostui 27:stä omaisen kirjoittamasta tarinasta kokemuksistaan mielenterveys- tai päihdeomaisena. Kirjoituksissa omaiset kertoivat sairauksien vaikutuksista omaan elämään ja läheissuhteen rajaamiseen liittyvistä kokemuksista ja ajatuksista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten omaiset kertovat sairauksien vaikutuksista omaan hyvinvointiin. Tutkielmassa aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimusaineiston perusteella sairaudet vaikuttavat monin tavoin negatiivisesti omaisten hyvinvointiin. Omaiset perustelivat läheisen sairaudella tai riippuvuudella omia terveyshaasteita, turvattomuuden ja pelon tunteita, tyytymättömyyttä ja haasteita ihmissuhteissa ja heikkoa itsetuntoa. Aineiston perusteella hyvinvointivaikutukset olivat moninaisia ja vahvoja. Hyvinvointivaikutukset ovat voimakkaimpia, kun sairastunut henkilö on oma vanhempi. Läheissuhteen rajaamisella omaiset kuvaavat olevan pääasiassa positiivisia hyvinvointivaikutuksia huolimatta rajaamisen toteuttamiseen liittyvistä vaikeista tunteista.

Tutkielmani tulokset vahvistavat mielenterveys- ja päihdeongelmien negatiivisia vaikutuksia myös muiden kuin sairaan omaan elämään ja hyvinvointiin. Mielenterveys- ja päihdeomaiset tarvitsevat turvaa, omaa aikaa ja kokemuksen siitä, että muut välittävät ja huomaavat heidän tilanteensa. Sairauden varjossa eläminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti omaisen hyvinvointiin. Puuttumattomuus tilanteeseen tekee ongelmista usein pitkäkestoisia ja ylisukupolvisia.