”Välillä tuntuu, että on vaikea pitää itsensä kasassa.” : fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus ensihoitajien emotionaalisesta työstä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten emotionaalinen työ ilmenee ensihoitajien kokemuksissa ja millaisia seurauksia sillä on hyvinvoinnin kannalta. Samalla tutkimuksessa oli tavoitteena selvittää, millaisia selviytymiskeinoja heillä on käytössään ehkäistäkseen emotionaalisen työn haittoja.

Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodosti Arlie Russell Hochschildin (1983) emotionaalisen työn teoria sekä selviytymisen käsite. Keräsin tutkimukseni aineiston kesällä 2024 haastattelemalla kahdeksaa ensihoitajaa. Toteutin haastattelut teemahaastatteluina ja analyysimetodina käytin tulkitsevaa fenomenologista analyysiä eli IPAa (Interpretative Phenomenological Analysis).

Tutkimuksen tuloksien perusteella ensihoitajien ammattiroolin ylläpitämistä voidaan pitää emotionaalisena työnä. Ammattiroolin ylläpitäminen ohjaa käyttäytymistä ensihoitotehtävillä, mutta samalla se suojaa ensihoitajia omien tunteiden ylikuormittumiselta. Ensihoitotyöhön liittyvät vaihtelevat tilanteet kiireettömistä ensihoitotehtävistä kriittisesti sairastuneiden hoitoon, mikä aiheuttaa erilaisia emotionaalisia haasteita. Jatkuva tunteiden hallitseminen voi johtaa uupumiseen, kyynistymiseen tai emotionaaliseen turtumiseen.

Tunteiden hallinta korostuu tilanteissa, joissa keskittyminen ohjautuu kriittisesti sairastuneen tai vammautuneen potilaan hoitoon. Tällaiset tilanteet koettiin kuitenkin osaltaan mielekkäiksi, koska potilasta pystyttiin auttamaan ja samalla pystyttiin haastamaan ammatillista osaamista. Tällaisten yksittäisten tilanteiden purku koettiin yleisesti helpoksi järjestää, mutta ensihoitajat kokivat, ettei jatkuvan kumulatiivisen stressin purkuun ollut riittäviä keinoja.

Selviytymiskeinoista merkittävimmiksi koettiin työyhteisön tuki, avoin työyhteisö sekä työstä irtaantuminen. Emotionaaliseen selviytymisen koettiin parantuneen kulttuurinmuutoksen myötä. Toisaalta ensihoitajien kokemuksissa korostui, etteivät koulutus ja organisaation tuki pystyneet täysin tukemaan emotionaalista selviytymistä, ja he kaipasivat tukea erityisesti työn arjesta selviytymiseen.

The aim of this Master´s thesis was to study how emotional labor manifests in the experiences of paramedics and the implications it has for their well-being. At the same time, the study aimed to examine what coping strategies they use to prevent the negative effects of emotional labor. The theoretical framework of the study was based on Arlie Russell Hochschild´s (1983) theory of emotional labor and the concept of coping. The data for the study was collected in the summer of 2024 through interviews with eight paramedics. The interviews were conducted as thematic interviews, and the analysis method used was Interpretative Phenomenological Analysis (IPA).

Based on the results of this study, maintaining the professional role of paramedics can be considered emotional labor. The maintenance of professional role directs the behaviour in paramedic tasks, while simultaneously protecting paramedics from emotional overload. Pre-hospital care involves a range of situations, from non-urgent tasks to the care of critical patients, which presents various emotional challenges. Continuous emotional regulation can lead to burnout, cynicism, or emotional numbness.

Emotional regulation was particularly emphasized in situations where the focus shifted to the care of critical patient. However, such situations were partly considered meaningful because paramedics were able to assist the patient, and the same time challenge their professional skills. The debriefing of such singular situations was perceived as easy to arrange, but para-medics felt that there were insufficient means to manage the ongoing cumulative stress. Most significant coping strategies were identified as support from work community, an open work environment and detachment from work. Emotional coping was perceived to have improved because of cultural changes. On the other hand, paramedics´ experiences highlighted that education and organisational support were not fully adequate in supporting emotional coping, and they expressed a need for support, especially in managing the daily emotional challenges of the work.