Venäjään kohdistuvien pakotteiden rikkominen laillisuusperiaatteen ja kieltoerehdyksen kannalta

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten laillisuusperiaatetta ja kieltoerehdystä tulee arvioida Venäjään kohdistuvien pakotteiden rikkomisen yhteydessä. Tutkimuskysymyksiin vastataan lainopillisen metodin avulla. Tutkimuksessa selvitetään Venäjään kohdistuvien pakotteiden rikkomiseen liittyvä oikeudellinen aineisto sekä ominaisuudet, joita arvioidaan suhteessa laillisuusperiaatteeseen ja kieltoerehdykseen.

Suomessa Venäjään kohdistuvien pakotteiden rikkominen on kriminalisoitu säännöstelyrikoksella. Säännöstelyrikos on ns. blankorikossäännös, joka saa Venäjään kohdistuvien pakotteiden osalta tarkemman sisältönsä EU:n pakoteasetuksista. Venäjään kohdistuville pakotteille on ominaista EU:n pakoteasetusten tiheä muuttuminen, useat kieliversiot sekä yksittäisten pakotesäännösten epätäsmällisyys, joka johtuu sekä sääntelyn avoimuudesta että kieliversioiden eroista. Tämän lisäksi erityisominaisuuksia ovat perinteisestä rikosoikeudesta poikkeavat tulkintaa ohjaavat aineistot ja eurooppaoikeudellinen tulkintadoktriini.

Edellä mainitut ominaisuudet voivat olla ongelmallisia laillisuusperiaatteen kannalta. Venäjään kohdistuvien pakotteiden kriminalisointi ei täysin täytä laillisuusperiaatteesta johtuvia blankorangaistustekniikalle asetettuja vaatimuksia. Hallituksen esittämät pakoterikokset vähentävät voimaan tulleessaan jossain määrin tätä problematiikkaa. Myös eurooppaoikeudellinen tulkintadoktriini voi olla vaikeasti yhteensovitettavissa kansalliseen laillisuusperiaatekäsitykseen. Vaikeudet johtuvat pakotesäännösten avoimuudesta ja kieliversioiden eroavaisuuksista, joiden osalta EUT näyttää tulkinnassaan korostavan sääntelyn systematiikkaa ja tavoitteita oikeusvarmuuden yli. Kansallisen tuomioistuimen tulee kuitenkin ottaa oikeusturva- ja oikeusvarmuusnäkökohdat huomioon tulkitessaan pakotesäännöksiä rikosoikeudellisessa yhteydessä. Pakotteiden yhteydessä lievemmän lain periaatteen soveltamisen edellytyksiä voidaan arvioida kansallisesta sääntelystä poikkeavalla tavalla. Lievemmän lain periaatteen soveltamista arvioitaessa voidaan huomioida erityisesti yhteiskunnalliset arvostukset, jotka ovat johtaneet pakotteiden muuttamiseen.

Oikeuskäytännön valossa kieltoerehdyksen soveltamiskynnys on erittäin korkea. Venäjään kohdistuvien pakotteiden rikkomisen yhteydessä olisi kuitenkin perusteita soveltamiskynnyksen tarkemmalle arvioinnille. Kieltoerehdyksen soveltamiskynnys voi vaihdella eri toimijoiden välillä, sillä selonottovelvollisuuden laajuus voi erota tapauskohtaisesti.