Läheissuhteessa tehty lievä pahoinpitely virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi – Vuoden 2011 lakimuutoksen tavoitteet ja niiden toteutuminen
Immonen, Aksia (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032621557
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032621557
Tiivistelmä
Vuonna 2011 tuli voimaan laki rikoslain 21 luvun 16 §:n muuttamisesta (1082/2010). Laki muutti muun muassa läheissuhteessa tehdyn lievän pahoinpitelyn asianomistajarikoksesta virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Tutkielma käsittelee lakimuutosta vain läheisen suhteen osalta, ja muu osuus lakimuutoksesta jää tutkielman ulkopuolelle. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko lakimuutos ollut riittävä. Keskeistä tutkielmassa on selvittää, mitä tavoitteita lakimuutoksella on ollut ja ovatko nämä tavoitteet toteutuneet. Lisäksi tarkastellaan lakimuutoksen muita vaikutuksia.
Menetelmänä tutkielmassa käytetään sekä määrällistä että laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkielmaa varten on kerätty uutta aineistoa haastattelemalla syyttäjiä. Tutkielmassa hyödynnetään lisäksi oikeusdogmaattisen analyysin ja oikeussosiologisen tutkimuksen yhdistelmää. Tutkielmassa ei ole erillistä oikeusvertailua sisältävää kappaletta, vaan vertailua
tehdään Ruotsin oikeusjärjestelmään pitkin tutkielmaa.
Vuoden 2011 lakimuutoksen tavoitteita olivat erityisesti uhrin aseman parantaminen, läheissuhteessa tehtyjen lievien pahoinpitelyiden uusiutumiskierteen katkaiseminen ja lähisuhdeväkivallan erityispiirteiden huomioiminen. Lisäksi lakimuutos on nähty kannanottona, jonka mukaan myös läheissuhteissa tehtyihin lieviin pahoinpitelyihin suhtaudutaan vakavasti.
Tutkielman yhteenvetona todetaan, etteivät lakimuutoksen tavoitteet ole täysin toteutuneet. Lakimuutoksella huomioitiin jossain määrin lähisuhdeväkivallan erityispiirteitä ja parannettiin uhrin asemaa siirtämällä vastuu syytteen nostamisesta uhrilta viranomaiselle. Muutokset eivät kuitenkaan riittäneet uusiutumiskierteen katkaisemiseen eikä lähisuhdeväkivallan erityispiirteitä otettu tarpeeksi huomioon. Lakimuutoksella on myös ollut vaikutusta viranomaisten resursseihin ja töihin, valtion kustannuksiin sekä lievän ja perusmuotoisen pahoinpitelyn rajanvetoon. Vuonna 2016 voimaan tullut todistelu-uudistus (laki 732/2015) kuitenkin heikensi vuoden 2011 lakimuutoksen vaikutuksia ja teki siten uhrin asemasta taas vaikeamman. Myös sovittelumenettelyn poistaminen lähisuhdeväkivaltajutuilta vuonna 2025 vaikeuttaa tilannetta entisestään.
Johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, ettei vuoden 2011 lakimuutos ole ollut riittävä, vaan läheissuhteessa tehdyn lievän pahoinpitelyn uhrin aseman parantaminen edellyttää edelleen
toimia. Nykyaikaisen rikosprosessin ei voida katsoa olevan riittävä tai edes välttämättä tarpeellinen läheissuhteessa tehdyissä lievissä pahoinpitelyissä, vaan ennen kaikkea olisi panostettava osapuolten erilaisiin tukipalveluihin.
Menetelmänä tutkielmassa käytetään sekä määrällistä että laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkielmaa varten on kerätty uutta aineistoa haastattelemalla syyttäjiä. Tutkielmassa hyödynnetään lisäksi oikeusdogmaattisen analyysin ja oikeussosiologisen tutkimuksen yhdistelmää. Tutkielmassa ei ole erillistä oikeusvertailua sisältävää kappaletta, vaan vertailua
tehdään Ruotsin oikeusjärjestelmään pitkin tutkielmaa.
Vuoden 2011 lakimuutoksen tavoitteita olivat erityisesti uhrin aseman parantaminen, läheissuhteessa tehtyjen lievien pahoinpitelyiden uusiutumiskierteen katkaiseminen ja lähisuhdeväkivallan erityispiirteiden huomioiminen. Lisäksi lakimuutos on nähty kannanottona, jonka mukaan myös läheissuhteissa tehtyihin lieviin pahoinpitelyihin suhtaudutaan vakavasti.
Tutkielman yhteenvetona todetaan, etteivät lakimuutoksen tavoitteet ole täysin toteutuneet. Lakimuutoksella huomioitiin jossain määrin lähisuhdeväkivallan erityispiirteitä ja parannettiin uhrin asemaa siirtämällä vastuu syytteen nostamisesta uhrilta viranomaiselle. Muutokset eivät kuitenkaan riittäneet uusiutumiskierteen katkaisemiseen eikä lähisuhdeväkivallan erityispiirteitä otettu tarpeeksi huomioon. Lakimuutoksella on myös ollut vaikutusta viranomaisten resursseihin ja töihin, valtion kustannuksiin sekä lievän ja perusmuotoisen pahoinpitelyn rajanvetoon. Vuonna 2016 voimaan tullut todistelu-uudistus (laki 732/2015) kuitenkin heikensi vuoden 2011 lakimuutoksen vaikutuksia ja teki siten uhrin asemasta taas vaikeamman. Myös sovittelumenettelyn poistaminen lähisuhdeväkivaltajutuilta vuonna 2025 vaikeuttaa tilannetta entisestään.
Johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, ettei vuoden 2011 lakimuutos ole ollut riittävä, vaan läheissuhteessa tehdyn lievän pahoinpitelyn uhrin aseman parantaminen edellyttää edelleen
toimia. Nykyaikaisen rikosprosessin ei voida katsoa olevan riittävä tai edes välttämättä tarpeellinen läheissuhteessa tehdyissä lievissä pahoinpitelyissä, vaan ennen kaikkea olisi panostettava osapuolten erilaisiin tukipalveluihin.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4596]