4.luokkalaisten poikien osallisuuskokemukset koulussa. Ennakoiko lähisuhdeväkivallan kokemukset osattomuuden kokemuksia koulussa?

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin kuinka moni 4.luokkalainen poika on ollut itse kohteena tai toiminut todistajana lähisuhdeväkivaltatilanteissa vuonna 2019 sekä vertailtiin väkivaltaa kokeneiden ja väkivaltaa kokemattomien poikien osallisuuskokemuksia koulussa. Tutkielman aineiston eli vuoden 2019 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn pohjalta analysoitiin eroavatko osallisuuskokemukset toisistaan ja jos eroavat, niin millä osallisuuden osa-alueilla ja miten. Lisäksi pohdittiin ennakoiko poikien lähisuhdeväkivaltakokemukset osattomuuden kokemuksia koulussa.

Aineistoa analysoitiin neljän osallisuuden osa-alueen mukaan, jotka on valittu tutkimuskirjallisuuden avulla (Isola ym. 2017). Osa-alueet ovat oman äänen kuuluville saaminen, vuorovaikutus kouluyhteisössä, osallistuminen ja vaikuttaminen sekä tunne omasta asemasta kouluyhteisössä.

Osa-alueiden analysoimiseksi käytettiin tilastollisia menetelmiä. Väkivalta-aineistoa analysoitiin frekvenssijakaumilla ja muodostamalla pylväskuviot havainnoinnin tueksi. Osaa osallisuuteen liittyvistä kysymyksistä vertailtiin suoraan henkistä ja fyysistä väkivaltaa kokeneiden kesken ja kahdesta kysymyksestä rakennettiin summamuuttujat. Osallisuuden osa-alueiden ja henkisen ja fyysisen väkivallan yhteyksien selvittämiseksi käytettiin väkivallan uudelleen luokittelua ja tuloksista rakennettiin taulukoita. Saaduista tuloksista ilmenee, että suurin osa 4.luokkalaisista pojista ei ole kokenut fyysistä eikä henkistä väkivaltaa. Myös väkivaltaa todistaneiden poikien määrä on pieni ja väkivallan muodot ovat samoja, kuin itseensä kohdistuvana kuten haukkumista tai tukistamista.

Analyysin mukaan osallisuuden kokemuksilla ja lähisuhdeväkivaltakokemuksilla on yhteys. Yleisesti ottaen väkivaltaa kokeneet tai todistaneet pojat kokevat keskimääräistä tai heikkoa osallisuutta enemmän kuin väkivaltaa kokemattomat pojat. Esimerkiksi väkivaltaa kokeneiden mielestä oman äänen kuuluville saaminen luokassa tai vuorovaikutus luokkakavereiden tai opettajien kanssa on heikompaa kuin heidän vertailuryhmällänsä. Poikkeuksena on osallistuminen ja vaikuttaminen, jossa väkivaltaa itse kokeneet ovat vastanneet sen olevan vahvempaa kuin väkivaltaa kokemattomilla.

Osallisuudella ja ehkäisevällä väkivaltatyöllä on yhteinen tavoite eli yksilön hyvinvoinnin lisääminen ja syrjäytymisen sekä väkivallan vähentäminen. Kiinnittämällä huomiota erityisesti nuorten poikien osallisuuden kokemuksiin ja väkivaltakokemuksiin voidaan ehkäistä tulevaisuuden syrjäytymistä ja vaikuttaa siihen kasvaako uudesta sukupolvesta yhteiskunnanjäseniä, jotka haluavat ja tietävät voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan.