”Huostaanotto tapahtui siinä vaiheessa, kun vahinkoa oli tapahtunut jo aivan liikaa”: Tutkimus vankeusrangaistukseen tuomittujen elämänvaiheista, lastensuojelukokemuksista ja muista tukitoimista

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tarkastella, millaista turvattomuutta vankeusrangaistukseen tuomituilla henkilöillä on ollut lapsuudessaan, millaisia haasteita heillä oli nuoruudessaan sekä millaisena he kuvaavat erilaisia vaiheita elämässään. Lisäksi on tarkoituksena tuoda esiin, miten he kokevat eri elämänvaiheissa saamansa avun sekä mitä he kokevat jääneensä vaille eli millaista apua ja tukea he olisivat kaivanneet niin lasten suojelusta kuin muistakin palveluista. Tutkimusaineisto koostuu kyselylomakkeella kerätyistä elämäntarinoista, joita on yhteensä yhdeksän. Aineiston analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja narratiiviselle tutkimukselle ominainen juonirakenneanalyysi, joka kietoutuu yhteen aineiston pohjalta kootun tyyppitarinan kanssa.

Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat eriarvoisuus, huono-osaisuus ja syrjäytyminen yli sukupolvisina ilmiöinä, joita tarkastellaan lastensuojelun ja rikollisuuteen ajautumisen näkökulmista. Lapsuudenaikaisten haitallisten kokemusten on useissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan aikuisuuteen erilaisina elämänhallinnan haasteina. Lastensuojelun tukitoimin voidaan turvata lasta tai nuorta hetkellisesti, mutta kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret erottuvat muusta ikätasosta huolestuttavasti. Usein rikollisuuden taustalta löytyy turvattomuutta ja katkeilleita ihmissuhteita lapsuudessa. Tämä tutkimus osoittaa samaa kuin tilastoihin perustuvat tutkimukset, mutta kokemusten ja tarinoiden kautta.

Tämän tutkimuksen tulokset tuovat esiin varhaislapsuuden turvaa, mutta keskilapsuudesta alkaen vankeusrangaistukseen tuomittujen elämä osoittautuu olleen rikkonaista ja turvatonta. Perhesuhteiden muutokset eli vanhempien ero ja uudet ihmissuhteet näyttäytyvät elämän ensimmäisenä taitekohtana. Oppimisen vaikeudet ja kiusaaminen koulussa johtavat katkoksiin koulupoluissa ja lisääntyneeseen vapaa-aikaan ajelehtien. Vanhempien päihteidenkäyttö ja elämänhallinnan haasteet saavat aikaan rikollisiin porukoihin päätymistä ja päihderiippuvuuden määrittelemää arkea. Lastensuojelun tukitoimet eivät aina tavoita ajoissa. Kotiin vietävät palvelut näyttäytyvät riittämättöminä ja sijaishuollolla oli saatu aikaan jopa haittoja. Apu saadaan vasta aikuisiällä viranomaisten, oman perheen ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyönä. Vaurioita on siirretty jo omille lapsille heidän varhaisimmissa vaiheissaan. Kierrettä ei ole saatu katkaistua. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää erilaisten sosiaalipalveluiden toteuttamisessa lisäämään ymmärrystä haastavassa elämäntilanteissa olleiden omista kokemuksista.